Oman tallin viikon ensimmäisen tunnin sujahdin ratsastamaan keskiviikon B-tunnille. Ratsukseni sain ilahduttavasti Aten, jota olen hieman kaavaillut itselleni kouluratsuksi. Taisin alkaa kurkotella sinne kuuseen turhankin innolla, sillä tämä tunti pudotti minut kipakasti sinne katajaan. Aiheena olivat pohkeenväistöt ja siirtymät mahdollisuuksien mukaan niiden aikana.
Alkuverkka tehtiin aika itsenäisesti kaikissa askellajeissa. Atte kulki käynnistä alkaen mukavasti itse, jolloin aloin haeskella hyvää tuntumaa ja pohkeiden käyttöä. Ratsu oli tuttuun tapaansa raskas vasemmalta ihan suorallakin uralla. Ympyröillä vasemmassa kierroksessa koetin saada sisäpohjetta läpi, jotta hevonen alkaisi kantaa itse vasemman puolensa eikä roikkuisi ohjassa kiinni. Yritin kohottavaa pidätettä ja pohkeella koputtelua, mutta Atte jatkoi painamista. Oikeassa kierroksessa asetukset tuntuivat menevän helpommin läpi, mutta sitten opettaja hoksautti hevosen jäävän silti katselemaan vasemmalle. Laukassa meno oli kaikista työläintä. Atte laukkasi hyvin nelitahtisesti ja pitkänä kuin tavarajuna. Opettaja yritti neuvoa uskaltamaan lyhentää hevosta ja vaatimaan takapäätä töihin. Oma pakkani ei pysynyt yhtään koossa, sillä hevonen tuntui sen verran raskaalta. En saanut sitä ratsastettua kevyemmäksi, vaikka kuinka yritin ajatella jämäkkää istuntaa ja vaatia takapäätä töihin. Tässä vaiheessa tuli jo tunne, että mitähän lopputunnista mahtaa tulla, jos alkukin on näin epäilyttävää.
Pohkeenväistöt tehtiin käynnissä pitkän sivun alusta keskihalkaisijalle, jossa aluksi vasta siirryttiin raviin. Myöhemmin siirtymän raviin sai tehdä käyntiväistön aikana, mikäli homma toimi niin hyvin. Lähdimme tekemään väistöt ensin vasemmalle. Luulin aluksi, että Atte lähti väistämään kivasti, mutta se veikkaus meni pieleen. Ratsu kipittikin vain suorana menemään, jolloin opettaja kehotti jarruttamaan vasemmalta paremmin. Atte roikkui sinnikkäästi vasemmalla, jolloin pidätteet sieltä eivät menneet juuri läpi. Niinpä esitimme muutamia näin kävelet tehtävästä läpi tekemättä mitään -esityksiä ennen kuin jarrut menivät perille. Attea sai pidättää rutkasti ennen kuin se lakkasi kipittämästä ja otti väistöaskelia. En tajua, miten homma olikin näin vaikeaa. Opettaja neuvoi myös pyöräyttämään väistön jälkeen vielä ympyrän oikealle, jossa koettaisin saada hevosen takaosaa ulos. Se oli taas aika toivotonta. Opettaja hoksauttikin, kuinka vasen kylkeni menee lyttyyn ja alapohkeeni irtoaa, kun yritän työstää hevosta oikealta. Yritin korjata istuntaani parhaani mukaan, mutta uuden asennon oppiminen ei vähemmän yllättäen tapahdu hetkessä. Vasemmalle tehdyissä väistöissä ei oikeastaan tullut kummempia onnistumisia, mutta pari viimeistä yritystä olivat kuitenkin melkein sinnepäin.
Töpeksintäni alkoi ketuttaa sen verran, että päätin kanavoida sen keskittymiseksi, kun väistöjä alettiin tehdä oikealle. Hiljalleen huomasin, että Atelle piti tehdä hyvin selvä puolipidäte, rentoutuminen ja sama uudelleen samalla pohkeella väistättäen. Kun sain Aten odottamaan etupäällä, alkoi takapää toimia moninverroin paremmin. Näinä hetkinä ratsu jopa lyheni ja vähän pyöristyi, jolloin sitä oli niin paljon helpompi ratsastaa. Väistättävä pohje meni kevyesti läpi, ja Atte astui paremmin ristiin. Opettajaltakin tuli kehua parantuneesta menostamme, ja saatoin itsekin viimein huokaista helpotuksesta. Enpä ollut tajunnut toiseen suuntaan tehdyissä väistöissä, kuinka tarkasti etuosa pitää saada kontrolliin ennen kuin ratsu alkaa tehdä väistön kunnolla. Siirtymiä väistössä emme päässeet tekemään hankaluuksien takia, mutta suorana tehdyt siirtymät raviin onnistuivat myös oikealle tehtyjen väistöjen jälkeen kohtuullisen kivasti. Atte ei tuntunut ryykäävään raviin, vaan siirtyvän rauhallisesti ravin poljentaan. Ilmeisesti ratsu oli viimein alkanut kuunnella ja hoksia, että asioita voi tehdä myös maltillisesti.
Loppuraveissa koetin haeskella Attea vielä kuulolle, mutta liekö se sitten ollut jo puhki, sillä se lähinnä vain kipitti menemään. Opettajan neuvosta pyörittelin ympyröitä, joiden aikana Atte taas malttoi vähän kuunnella. Kovin tasapainoista lopetusta tunnille en tosin saanut, mutta pari pientä onnistumista jaksoivat silti lohduttaa vähän. Loppukäynneissä huomasinkin ratsun hionneen melkoisesti. Sen kunto ei ole tainnut ehtiä palautua entiseensä ihan vielä. Tämän tunnin perusteella en tohdi kyllä startata koulukisoissa Aten kanssa, kun omalla häseltämiselläni saan sen vain kipittämään. Onneksi tässä on kuitenkin aikaa treenata, sillä alun perin syyskuussa olleet kisat siirtyivät lokakuulle. Ehkä pääsen sitä ennen Aten tai jonkin muun hevosen kanssa sellaiselle aaltopituudelle, että voimme käydä testaamassa helpon B:n kouluohjelman.
