Tunti aloitettiin tulemalla ravissa molemmista suunnista keskihalkaisijaa myöten, josta pyöräytettiin kolme volttia vuorosuuntiin. Opettaja neuvoi pitämään hevoset aika suorina käännöksissä, joka oli kohtuullisen helppo toteuttaa Epperin kanssa. Ravi tosin ei kulkenut kovin ihanteellisesti alussa, ja opettaja kehottikin saamaan liikkeeseen napakkuutta. Pienellä tsemppauksessa Epper alkoikin ravata tarmokkaammin, mutta ei pysynyt siinä ilman jatkuvaa vahtimista. Itse yritin hoputuksen ohessa muistaa sen, etten jää pusertamaan polvillani, vaan pidän pohkeet tuntumalla ja polver irti satulasta. Tämä onnistui aina keskittymisen hetkellä aika hyvin, mutta hyppyjen aikaan unohdin lahjakkaasti miettiä asiaa.
Laukassa kuvio muunnettiin siten, että alkuun tultiin suunnasta riippuen puomi tai ristikko, jonka yli pyöräytettiin ympyrä. Sitten jatkettiin hetki suoraan ja käännyttiin puomin, kavaletin ja puomin sisältäneelle toiselle ympyrälle, jonka jälkeen tultiin vielä edelleen suunnasta riippuen puomi tai ristikko. Epper kääntyi ihan kivasti, mutta opettaja hoksautti vasemmassa kierroksessa pitämään hevosen ulkopuolen ylhäällä, jota se ei nojaa sinne, vaan kantaa itsensä. Olin siis sortunut vähän roikkumaan sisäpuolella, jolloin hevosen ulkopuoli sai mennä omia menojaan. Tähän keskittymällä meno parani eikä Epper edes kummemmin koettanut puskea.
Puomi- ja ristikkotehtävien jälkeen pääsimme hyppäämään pystyn ja okserin kaarevaa linjaa vasemmassa laukassa okserilla laukka oikeaksi vaihtaen. Ensimmäisellä yrittämällä en malttanut mennä pystyn jälkeen riittävästi suoraan, vaan käänsin Epperin okserille liian aikaisin. Näin hevosen valuvan vähän vasemmalle, mutta optimistisesti arvelin sen vielä hyppäävän vähän reunempaakin. Epper päätti kouluttaa kuskiaan ja painoi itsensä okserista ohi. Hämmennyin ja äksähdin hevoselle, kunnes opettaja huomautti ohjaukseni olleen missä sattuu. Epper on pelastanut minut muina kertoina niin monesti, että kuvittelin sen jatkavan prinssileikkiään hamaan tulevaisuuteen saakka. Tämä kuitenkin opetti sen, että toisella kerralla keskityin ohjaamaan hevosen paremmin okserille, jolloin Epper hyppäsi sen mutkitta ja vaihtoi laukankin. Johtamisessani olisi tosin rutkasti parannettavaa, sillä se on muuttunut melko nopeaksi nykäisyksi. Yritin keskittyä olemaan rauhallinen kädellä, mutta kerta toisen jälkeen se teki omia pikaliikkeitään, vaikka ne tuntuivat itsestä rauhalliselta. Video kuitenkin näyttää kurjan todellisuuden. Ennen rataa tulimme vielä noin 24 metrin kahden pystyn suoran linjan. Ensimmäisellä kierroksella tungimme vahingossa väliin kahdeksan laukkaa, sillä en saanut viriteltyä Epperiä laukkaamaan kunnolla. Toiselle kierrokselle sentään onnistuin innostamaan hevosta hieman, jolloin väli meni seitsemällä askeleella.
Uusinnan ensimmäisen esteen eli kuutosen hyppäsin hitusen vinosti tahattomasti. Sen seuraksena tie seiskalle tahtoi mennä aika kehnoksi, mutta ihmeen kaupalla sain Epperin juuri ja juuri suoraksi askelta ennen hyppyä. Käännös okserille venyi hieman siitä, mitä se parhaimmillaan olisi voinut olla. Epper kuitenkin hyppäsi esteen, mutta nykivä johtamiseni ei tuottanut vieläkään tulosta. Epper kuitenkin oli hereillä ja vaihtoi laukan lennosta oikeaan. Viitoselle käänsin juuri hypätyn okserin ja ratapiirroksen nelosesteen välistä. Epper kääntyi aika kivasti eikä laukkakaan sammunut niin pahoin kuin pelkäsin. Opettaja huuteli ottamaan ohjat käteen ja nostamaan Epperin pään ylös, jotta laukka pääsisi rullaamaan. Tsemppasin Epperiä, joka lähtikin parempaan laukkaan, jolloin ylitimme viimeisen uusinnan esteen eli ysikavaletin vaivatta. Opettaja ja minä olimme samaa mieltä: ei yhtään hullummin ratsastettu perusrata ja uusinta. Tietysti uusinnassa olisi saanut olla enemmän tarmokkuutta ja tiukempien teiden ratsastusta, mutta en osannut odottaa itseltäni ihmeitä. Epper olisi tosin voinut yllättää vaikka kuinka, jos olisin osannut ratsastaa.
Lopuksi saimme tulla vielä esteet 2, 3, 4 ja 6 hieman korotettuina. Ratakorkeus oli jossain 50-60 sentissä ja korotettuna ehkä maksimissaan 70 sentissä. Taisin käyttää kaiken keskittymiseni perusrataan ja uusintaan, sillä lisäradan menin pellehyppytyyliin. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja ensimmäinen este meni muuten hyvin, mutta laukka vaihtui jo siinä vasemmasta oikeaan. Se ei haitannut, sillä luvassa oli okseri, jossa laukka olisi joka tapauksessa pitänyt vaihtaa. Epper liikkui kivasti, mutta en malttanut lopettaa hoputtamista ajoissa. Niinpä Epper päätti totella usuttavaa kuskiaan ja roikaisi okserille kuuden laukka-askeleen jälkeen sangen kaukaa. Minä en tietenkään asiaa tajunnut, vaan roikuin mukana. Päästin ohjat pitkiksi tajutessani jääväni hypystä enkä halunnut kostaa hevoselle omaa mokaani vielä nykäisemällä ohjista. Jotenkin kummasti (kiitos siis Epperin) päädyimme alastulossa oikeaan laukkaan, ja matka saattoi jatkua. Kolmanteen hyppyyn sai kasattua itseni, joskin maiskutin ehkä turhaan, jolloin Epper intoutui vielä linjalla etenemään. Linja meni kuudella, mutta Epper jäi vähän turhan kauas samoin kuin hidas kuski taas jäi matkasta ja kiirehti vielä suoristautumaan ennen aikojaan. Tässä vaiheessa saatoin vain hihittää, sillä olin esittänyt niin hirveän radan, ettei tosikaan. Opettaja pisti meidät onneksi tulemaan vielä linjan uudelleen, jolloin keräsin viimeiset hippuset keskittymiskykyä. Tässä vaiheessa Epper liikkui itse varsin mahtavasti, ja pysyin itse mukana, jolloin linja meni hyvin sutjakasti kuudella askeleella. Epper sai tietysti ansaitsemansa kiitokset hienosta työstä.
Tunnin epäonnistumisiani olivat liian pikaiset myötäykset ja johtamiset sekä hevosen turha usuttaminen, jonka seurauksena Epper lähti sille epäedullisista paikoista hyppyyn. Kivaa oli se, että Epper alkoi lämmetä touhuun paremmin ja esitti hyviä laukanvaihtoja lennosta. Hiki tuli kyllä, sillä Epperiä sai ratsastaa kyllä eteenpäin suurimman osan ajasta ihan kunnolla. Se kun ei vieläkään kummemmin syty esteistä, vaikka esittikin nyt paljon enemmän hommasta kiinnostunutta kuin yleensä. Opettajakin tuumasi tunnin lopussa, että viimeisellä linjalla meno alkoi jo erehdyttävästi näyttää ihan esteratsastukselta. Seuraavaksi kaipaisin kyllä jumppasarjatreeniä, jossa pääsisin opettelemaan uudelleen toimivampaa myötäystä sekä lisäksi lävistäjäesteitä, joilla saisin opetella johtamaan rauhallisemmin. Toivottavasti kuitenkin tämä kolmen päivän estehyppelyputki on virittänyt minut sellaiselle taajuudelle, että sunnuntain estekisat menevät mukavasti.
Videoista kiitos Noralle!
