Maanantain tunnilla oli hieman yllättäen esteitä, mutta mikäpäs siinä. Ratsukseni sain Silviiran eli pääsimme ottamaan uusinnan esteiden hyppäämisestä sangen pikaisesti. Ratsukoita tunnilla oli kuusi. Silviira oli tehnyt yhden tunnin alle ja ehti käydä karsinassa hetken huilimassakin. Alkuverryttelyssä menin hyvin kevyesti, sillä halusin säästää Silviiran voimia varsinaisiin hyppyihin. Verryttelyssä treenailimme hieman kevyttä istuntaa niin ravissa kuin laukassa, ja se löytyi ihan mukavasti.
Ennen rataa hyppäsimme muutamia yksittäisiä tehtäviä, kuten ympyrän kaarella kavalettia ja pystyä neljän askeleen välillä sekä kahden askeleen sarjaa. Ympyrällä Silviira tykkäsi painaa vasemmalle. Oikeassa kierroksessa sain siis hakea tien kavaletilta pystylle vähän ulompaa, jotta neljä askelta mahtui. Vasemmassa kierroksessa taas sain mennä vähän sisempää, jotta Silviira ylsi neljällä askeleella välin. Kahden askeleen sarjalle pistimme kolmeakin askelta, kun Silviira pääsi painamaan pystyjen välissä oikealle. Saimme venyttyä välin kahdella askeleella, kun sain Silviiran pysymään ensimmäisellä esteellä ja välissä suorempana.
Näiden lisäksi tulimme parit miniradat, joista molemmat alkoivat ympyrän kaarella olleilla kavaletilla ja pystyllä. Oikeassa kierroksessa niiden jälkeen jatkettiin keskihalkaisijalla olleelle pystylle ja siitä lävistäjäpystylle. Vasemmassa kierroksessa taasen jatkoimme niiden jälkeen lävistäjäokserille ja siitä laatikkopystylle. Esteet ympyrän kaarella menivät ihan ok, vaikka ei niin tasaisesti. Taisimme pistää väliin viisikin askelta, kun Silviira pääsi muuttamaan reittiä. Muilla esteillä sain kannustaa Silviiraa ja pysyä tiukasti omassa ponnistuspaikkasuunnitelmassa, jolloin Silviirakin hyppäsi esteet kerralla.
Varsinainen rata hypättiin noin 50 sentin korkeudella: lävistäjäokseri, laatikkopystyltä pitkä kaareva linja toiselle pystylle, lävistäjäpysty, keskihalkaisijalla ollut pysty, lävistäjäkavaletti sekä kahden askeleen sarja. Lävistäjäokserin ja laatikkopystyn yli pääsimme kohtuullisesti. Pitkässä lähestymisessä kolmoselle eli pystylle Silviira pääsi painamaan vasemmalle enkä ehtinyt korjata. Niinpä se livahti esteestä vasemmalta ohi. Uudella lähestymisellä tukin tamman pakoreitin, ja niin se hyppäsi esteen. Lävistäjäpystyn menimme vähän haparoiden, mutta matka jatkui. Keskihalkaisijan pysty meni myös vähän rämpien, ja lävistäjäkavaletin ylitimme jonkinlaisella ravisekamelskalla. Tämän jälkeen sain tsempattua molempia, ja pääsimme radan päättävän kahden askeleen sarjan oikeilla askelilla ja kohtuullisesti.
Tälle tunnille osasin asennoitua oikein. Tunnin alussa päätin, etten ainakaan putoa ja että olen jämptimpi. Sainkin katsottua ponnistuspaikkoja sekä pidettyä niistä kiinni. Muistin myös liimata lähestymisissä pohkeita paremmin kiinni, jotta tammalle ei jäisi kovin montaa vaihtoehtoa. Olipa kiva ratsastaa tänään rutkasti paremmin kuin edelliskerralla! Pari puomia otimme mukaan ja menimme tosiaan yhdestä esteestä ohi, mutta silti menossamme oli enemmän tolkkua. Toki Silviira olisi saanut edetä paljon paremmin sekä lähestyä esteitä tasaisemmin ja mieluusti koko ajan laukassa. Vaikka tuohon ei päästy, oli hommassa kuitenkin jotain järkeä. Pitää vain oppia luottamaan itseeni ja uskoa hevosen tekevän samoin, kun olen tarpeeksi päättäväinen.
