Keskiviikkona piti päästä tallille. Onneksi päivän ensimmäiselle ja vieläpä esteaiheiselle tunnille mahtui mukaan. Ratsukseni tiesin saavani jokerin, joka tällä kertaa oli Eki. Kenttä oli kuivunut sadepäivien jälkeen, ja oli ihana päästä menemään ulkona.
Alkuverryttelyssä kävin kaikki askellajit läpi. Yritin viritellä Ekiä, mutta se jäi torkkumaan. Lisäksi se vähän liiraili mielensä mukaan, kun eteneminen ei ollut kunnossa. Asetus oikealle meni kohtuullisesti läpi, vasemmalle vähän puutteellisemmin. Suoruutta olisin saanut työstää reilusti enemmän. Ehkä se parempi eteneminen olisi löytynyt sen avulla.
Verryttelyhypyt otimme yksittäisen kavaletin ja askeleen sarjan tehtävälle sekä kavaletin ja pystyn askeleen sarjalle. Yritin edelleen villitä Ekiä, mikä onnistui vähän paremmin. Käytin kevyttä istuntaa hyödyksi, jotta en hidastaisi ruunaa liian raskaalla istunnalla. Kavaletin pääsimme aina asiallisesti. Askeleen sarjalla tuli pientä kiemurtelua ja hyytymistä. Askeleen sarja oli lävistäjällä, mutta emme saaneet esitettyä puhdasta vaihtoa oikeasta laukasta vasempaan kuin ehkä kerran. Muulloin Eki laskeutui hypystä ristilaukassa. Lävistäjällä olleen kavaletin ja pystyn sarja meni samalla tavalla. Paitsi että Eki pääsi painamaan siinä reilusti oikealle. Laukka ei vaihtunut tässäkään suunnassa hypyssä, vaan sain korjata sen ravin kautta. Eki on onneksi vikkelä tekemään korjauksen siten.
Sitten hyppäsimmekin jo radan kahdesti. Korkeus oli noin 70–80 senttiä. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme lävistäjäpystyn. Ensimmäisellä kierroksella keilasimme siltä puomin mukaan. Matka jatkui siitä kaarevalla linjalla pystylle, joka ylittyi kohtuullisesti. Sen jälkeen sain vähän hakea parempaa laukkaa, sillä edessä oli okserin ja pystyn viiden askeleen suora linja. Pistimme siihen ensimmäisellä yrittämällä kuusi askelta, kun okserille tuli pieni hyppy. Siitä tulimme askeleen lävistäjäsarjalle sangen hapuillen, jolloin Eki keilasi a-osan alas. B-osan se hyppäsi kiltisti, vaikka en ollut enää oikein menossa mukana. Tämän jälkeen ryhdistäydyin, jolloin pääsimme kahden pystyn suoran linjan ihan asiallisesti. Päätimme radan hyppäämällä vielä ensimmäisen esteen eli lävistäjäpystyn puhtaasti.
Toisella kierroksella mukana oli oikeastaan samat pulmat. Ekiä piti varmistella ja ratsastaa napakasti, jotta se uskoi valitsemani ponnistuspaikat. Se ei oikein missään vaiheessa lähtenyt imemään esteelle saati osoittanut muitakaan innostumisen merkkejä. Välillä tunnin aikana jopa huoletti, mahtoiko se edes ajatella tai huomata edessä olevaa estettä. Eki kuitenkin meni tämän toisen kierroksen tasaisesti, vaikka vaati radan aikana herättelyä. Nyt se kuitenkin hyppäsi jokaisen esteen puhtaasti, vaikka edelleen päästin sen vähän liirailemaan. Positiivista oli se, että askeleen sarja ja viiden askeleen suora linja menivät nyt sujuvammin oikeilla askelmäärillä.
Siihen päättyivät tunnin hyppelyt, jotka olivat kohtuullisen työläitä. Jäin varmasti liikaa ajamaan Ekiä, jolloin se ei tainnut kuvitellakaan reipastuvansa itse. En vain halunnut miniaskelia, joten päätin sitten viedä pyyntöni läpi. Ekissä kivaa on se, että se puksuttaa tasaisen tunnollisesti ja hyppää kiltisti, vaikka sitten vähän vinosti ja hassulla tiellä. Se kyllä yrittää, vaikka ei näytä esteistä sen kummemmin piittavan. Jos ei muuta, niin ainakin oli hyvää vaihtelua hypätä Ekillä. Onhan se erilaisempi kuin ne hevoset, joilla eniten hyppään.
