Maanantain tunnille sain ääneen lausumani toiveen mukaisesti Silviiran. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kuusi, ja menimme puomitunnin sateen takia maneesissa.
Alkuverryttelyn jälkeen tahkosimme tovin toisella pitkällä sivulla ollutta loivaa kiemuraa, jonka alkuun ja loppuun pyöräytettiin voltit. Ravissa Silviira puksutti mukavan tasaisesti eteenpäin, kunhan sain sen ensin malttamaan. Se olisi alussa mieluusti kipitellyt menemään. Asetukset löytyivät molempiin suuntiin kohtuullisesti. Volteilla vasemmalle sain napata Silviiran ulkopuolen haltuun, ettei se valunut kuviolta ulos. Voltit oikealle menivät asiallisesti, vaikka Silviira pyrki välillä vähän valumaan sisälle.
Tovin päästä aloimme nostaa laukan loivan kiemuran jälkeen ja laukkasimme toisen pitkän sivun. Laukat eivät nousseet nyt niin kivasti kuin joskus, mutta laukka sinällään toimi ihan mukavasti. Sitten loivan kiemuran jälkeen nostetussa laukassa tulimme toiselle pitkälle sivulle laitetut kolme puomia. Silviiran kanssa välit pääsi neljällä askeleella. Ensimmäinen väli tuntui aina pidemmältä, toisessa välissä sai jo vähän tasapainottaa. Kivaa oli se, kuinka asiallisesti pääsääntöisesti tulimme ensimmäiselle puomille. Tulimme myös pelkkää puomilinjaa yrittäen sovittaa ensimmäiseen väliin yhden askeleen enemmän kuin toiseen. Suunnitelmanani oli viisi ja neljä askelta, koska arvelin kolmen askeleen olevan vielä vähän liian vaikea. Vaan eivätpä ne viisi askeltakaan kovin sujuvasti tulleet. Yritin tulla pienessä laukassa sisään ja odottaa jokaisen askeleen, mutta emme tahtoneet silti sattua toiselle puomille hyvin, jolloin toinen väli meni joko ravaten tai osittain ravissa rämpien. Lopulta saimme yritelmän viiden ja neljän askeleen kaltaisesti, jolloin tehtävä riitti meille.
Lopuksi tulimme vielä pariin kertaan pienen puomiradan yhdellä minipystyllä varustettuna. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme kolmen puomin kaarevan linjan. Ensimmäinen väli meni meillä molemmilla kerroilla rämpien, ehkä kuudella tai seitsemällä askeleella. Toinen taas kohtuullisesti viidellä. Sitten hyppäsimme keskihalkaisijalla olleen minipystyn laukanvaihtoa yrittäen. Sitä ei meillä tosin tullut. Ensimmäisellä kerralla Silviira tunki vielä miniaskeleen ennen estettä. Toisella kerralla komensin sen hyppäämään minun valitsemastani paikasta. Minipystyn jälkeen tuli kaarevalla tiellä nopeasti puomi vastaan. En ehtinyt korjata laukkaa ennen sitä, joten rymistelimme sen joko väärässä tai ristilaukassa. Siltä puomilta jatkettiin edelleen kaarevalla tiellä kahden puomin suoralle linjalle. Se meni kolmella askeleella. Ensimmäisellä kerralla vähän rämpien, toisella kerralla jo sujuvammin. Jotenkin stressasin tehtävän mokia ihan liikaa ja turhauduin jo ensimmäisellä kierroksella. Niinpä aloin vähän hätäillä, mikä ei auttanut Silviiraa yhtään. Yllätys!
Oma pienimuotoinen kiehuminen ärsytti. Tunnin alkupuolen tehtävillä en osannut itse pitää välimatkoja, jolloin roikuin itse aina jonkun hännässä. Silviira tuntui vähän seurailevan kavereiden menoa ja etenkin niiden laukatessa. Hyvin se silti malttoi, kun en itse hötköillyt ylimääräisiä. Puomiradalla turhauduin pahiten. En tiedä, miksi ihmeessä. Ehkä odotin jotain täydellistä suoritusta ja pahastuin, kun asiat eivät toimineet itsestään. No, nyt oli kuskilla vanne pään ympärillä kierroksen tai pari liian tiukalla. Onneksi Silviira ei siitä liikoja piitannut, vaan oli yhtä kiva kuin tähänkin asti.
