Maanantain tunnilla pääsimme hyppäämään. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja pääsin treenaamaan Pavella, joka oli saanut lomailla pari päivää. Aloitimme ensin ratsastamalla pohkeenväistöjä niin käynnissä kuin ravissa. Väistöt tehtiin uralta keskemmäs kahdella portaalla. Opettaja toivoi Pavelta selvempiä väistöaskeleita, joita yritinkin siitä kaivaa esille. Niitä löytyi paremmin, kun sain Paven odottamaan kiirehtimisen sijaan. Kun käynti ja ravi oli selvästi hitaampaa, sain Paven ymmärtämään pohjeavun väistättävänä, ei kiihdyttävänä merkkinä. Treeniä väistöjen kanssa on vielä melkoisesti, jotta ne sujuvat helpommin.
Verryttelyhypyt otimme yksittäiselle pienelle pystylle, jota tulimme vähän ympyrämäisellä tiellä molemmista suunnista. Hypyt sujuivat ihan hyvin. Pave oli lomailun aikana kerännyt hieman virtaa, mikä näkyi pieninä kiihdytyksinä estettä kohti. Tätä samaa Pave teki alkuaikoina, kunnes tasoittui. Loma siis oli tehnyt tehtävänsä, kun Pavessa oli energiaa ja intoa. Oikeassa kierroksessa Pave säilytti myötälaukan koko ajan, vasemmassa kierroksessa laskeutui kerran hypyn jälkeen väärässä laukassa alas.
Seuraavaksi tulimme pari kertaa oikeassa laukassa pystyn ja okserin suoran linjan, jonka välin sai tulla laukasta riippuen kuudella tai seitsemällä askeleella. Pave intoili taas ensimmäistä estettä kohti, jolloin jouduin vähän pidättämään sitä. Niinpä väli meni seitsemällä askeleella. Toisellakin kierroksella suora linja tuli ratsastettua seitsemällä askeleella. Tällä kertaa tulimme toiselle esteelle vähän lähemmäs kuin ensimmäisellä kerralla. En hoksinut tasapainottaa laukkaa selvemmin ensimmäisen pystyn jälkeen, vaikka Pave oli taas vähän ampaissut sille. Tulimme vielä ennen rataa yhden kerran kahden askeleen sarjan oikeassa laukassa. Se sujui meiltä ongelmitta, ja Pave eteni mukavasti.
Lopuksi hyppäsimme Paven kanssa noin 80 sentin radan, joka oli sama kuin edellispäivän kotiestekisoissa ollut rata. Olin kisoissa vain talkoolaisena, joten oli kiva päästä hyppäämään kisarata treeneissä. Rata koostui kokonaisesta perusvaiheesta sekä siihen lisätystä toisen vaiheen ensimmäisestä esteestä: lävistäjäokseri, keskihalkaisijalla ollut pysty, lävistäjätrippeli, kahden askeleen sarja, pystyn ja okserin suora linja sekä lävistäjäpystyn ja toisen pystyn kaareva linja. Ykkösenä olleelle okserille tulimme oikeassa laukassa. Sille tuli ihan hyvä hyppy. Kakkosesteelle tulimme vähän hitaasti eikä hyppy ollut paras mahdollinen. Kolautimme siltä jotenkin alapuomin mukaamme, mitä jäin vielä hypyn jälkeen ihmettelemään. Niinpä en pistänyt Pavea laukkaamaan kunnolla, jolloin kolmosena ollut trippeli ylittyi myös vähän hassusti. Nelosena ollut kahden askeleen sarja kuitenkin meni jo asiallisesti. Viitosen ja kuutosen suoralle linjalle tultaessa varmistin Paven hereillä pysymisen vähän turhan vahvalla pohjepyynnöllä. Sen seurauksena Pave ampaisi viitosta kohti, mutta selvitti sen puhtaasti. Suoran linjan kuutoselle menimme edelleen seitsemällä askeleella. Kuutosen jälkeen rauhoituin itse, jolloin saimme tultua seiskan ja kasin kaarevan linjan ihan asiallisesti, ja rata pääsi päättymään tasaisempaan suoritukseen.
Olipa jännä hypätä taas pitkästä aikaa Pavella, joka intoili näin selvästi esteistä. Pääsin harjoittelemaan hyvin tasaisemman menon säilyttämistä. Imu esteelle on toki hyvä juttu, mutta Paven tapauksessa tällainen pieni kiihdyttely aiheuttaa joskus myös ohimenoja esteistä. Niinpä se tasaisempi laukka läpi tehtävien ja radan on huomattavasti toivottavampaa kuin epätasainen eteneminen. Ponnistuspaikat näin tänään aika mukavasti, jolloin hypyt olivat siinä suhteessa ihan sujuvia. Naureskelin ennen radalle lähtöä, että pääsimme näin jälkijunassa näkemään, miten 80 sentin kisaratamme olisi mennyt. Oltaisiinpahan ainakin toiseen vaiheeseen päästy, joten ihan hyvin. Reilun puolentoista viikon päästä saatammekin toivottavasti olla sitten jo oikeastikin estekisaradalla hyppäämässä.
