Keskiviikkona pääsin hyppäämään Pavella viikonlopun kisoihin treenaten. Niissä on ihanneaika-arvostelu, johon en olekaan aiemmin törmännyt. Tällä tunnilla pääsimmekin kolmen ratsukon voimin sitä treenaamaan.
Alkuverryttelyssä kävin kaikki askellajit itsenäisesti läpi. Menin aika humputellen kummempia vaatimatta. Verryttelyhyppyinä tulimme ympyrällä kahta kavalettia. Ensin tulimme niitä isommalla ympyrällä ja sitten pienensimme tien toiselle kavaletille sekä pyöräytimme toisen kavaletin yli pienemmän voltin. Pave meni kohtuullisesti, mutta vähän unisesti. Kehtasipa se keilata kavaletit kumoon. Eipähän tarvinnut ottaa sitä pientäkään pomppua. Tiet olivat kuitenkin kunnossa, ja pienemmätkin voltit kavaletin yli onnistuivat hyvin.
Sitten tulimmekin jo radan: lävistäjäpysty, pystyn ja okserin kaareva linja, lävistäjäokseri, kahden pystyn suora linja sekä kaareva linja lävistäjäpystyltä toiselle pystylle. Radalla tavoittelimme tempoa 325 metriä minuutissa. Rata piti päästä tällä perusteella 60 sekunnissa. Hyppäsimme Paven kanssa radan kolmesti, ensin noin 60 sentin korkeudessa, sitten noin 80 sentin. Ensimmäinen kierros meni ihan mukavasti, vaikka se alkoi hieman rytmittömästi. Ensimmäisen esteen jälkeen Pave ei meinannut siirtyä raville, jotta olisin saanut korjattua laukan oikeaksi. Tämä nihkeily sotki rytmin, minkä seurauksena parit seuraavat hyppyt olivat vähän töksähtäviä. Niiden jälkeen homma taas toimi, ja pääsimme radan loppuun. Ajaksi tuli 59 sekuntia ja jotain, loppuosa jäi kuulematta. Hyvä alku kuitenkin. Toisen kierroksen tulimme korotetuilla esteillä. Radan alku oli taas vähän hapuilua, mutta meno parani. Pave nappasi myös tällä radalla yhden puomin mukaan. Kellotus ei tästä suorituksestamme onnistunut, joten saimme vielä yhden kierroksen radalla.
Kolmannella kerralla olikin jo hyvin vihiä siitä, millaista laukan ja teiden pitäisi olla. Kahden kierroksen aikana oli selvinnyt, että laukka sai olla kohtuullisen rauhallista. Ei mitään matelua, vaan sellaista rentoa etenemistä. Tiet sai ratsastaa perusvaiheen tyylillä eli hyvin, mutta turhia kaartelematta. Tällä radalla tein tietoisen päätöksen olla korjaamatta mahdollisia vääriä tai ristilaukkoja ravin kautta, pitihän se tämäkin testata. Ykkösen jälkeen olimmekin ristilaukassa, mutta jatkoin sinnikkäästi. Tie kakkoselle oli helppo, joten tiesin Paven selviytyvän siitä, vaikka se ei ollutkaan myötälaukassa. Pave taisikin korjata itsensä matkalla joko kokonaan vasempaan laukkaan tai sitten myötälaukkaan. Matka jatkui sujuvasti, kunnes olimme taas nelosen jälkeen ristilaukassa. Jatkoin taas, sillä tie viitoselle oli myös helppo. Nyt Pave ei korjannut laukkaa, mutta nappasi viitosella myötälaukan takaisin. Loppurata sujuikin hyvin, ja pääsimme maaliin ajalla 59,40. Eli pääsimme taas aavistuksen lähemmäs toivottua 60 sekuntia, jes. Tietoinen päätös olla korjaamatta laukkoja taisi näkyä parina puomikolautuksena, mutta laukan rytmi pysyi kuitenkin paremmin kuin nihkeiden ravikorjausten kanssa. En tiedä sitten, onko tämä ratkaisuni kisoissa, mutta oli hyvä testata sitä treeneissä.
Olipa kiva päästä treenaamaan aikaratsastusta eri tavalla kuin yleensä. Nyt kun ei pitänyt mennä lujaa, vaan tähdätä siihen tiettyyn aikaan. Kunhan vain muistan sitten kisoissakin, miltä se sopiva laukka tuntuu, niin jospa ne radat sujuisivat mukavasti. Tänään ainakin hyppelyt Paven kanssa sujuivat tasaisen varmasti.
