Keskiviikkona oli taas Artsin koulutunnin vuoro. Menin tunnin Pavella yhdessä kolmen muun ratsukon kanssa. Alkuverryttelyn menimme melko itsenäisesti. Kävin askellajit läpi ja yritin herätellä Pavea hommiin, se kun tuntui hieman uneksivan.
Ensimmäisenä tehtävänä tulimme avotaivutuksia ravissa. Huokaisin raskaasti mielessäni, mutta sain tsempattua henkisesti. Meiltä Paven kanssa vaadittiinkin tällä kertaa lähinnä etuosan poikitusta, sen pitämistä sekä Paven rentouttamista siinä. Kuviona oli pyöräyttää pitkän sivun alkuun voltti, tulla sen jälkeen avotaivutusta pätkä, pyöräyttää toinen voltti ja jatkaa pitkä sivu avotaivutuksessa loppuun sekä pyöräyttää vielä kulmaan kolmas voltti. Aluksi Pave jännittyi avomaisissa pätkissä melkoisesti. Volteilla sain sen kohtuullisesti takaisin kuulolle. Neuvoksi tuli istua takajaloilla ja pitää oma kroppa kasassa, ettei Paven nihkeilyt horjuttaisi istuntaa. Sain jopa ajatella vähän istumista ulkotakajalalle. Hiljalleen alkeistason avotaivutuksemme alkoivat sujua vähän paremmin. Tehtävässä kaikista kivointa oli se, että molemmat suunnat tuntuivat aika samoilta eikä kumpikaan takkuillut erityisesti. Aloitimme vasemmassa kierroksessa ja kun siirryimme oikeaan kierrokseen, oli Pave jo osannut yhdistellä tehtävää mielessään ja tekikin alusta alkaen avotaivutuksen kaltaisen liikkeen oikealle paremmin. Tehtävällä tuli molempiin suuntiin hyviä hetkiä, jotka antoivat uskoa siihen, että kyllä me Paven kanssa opimme näin pala ja asia kerrallaan tehtyinä avotaivutuksetkin.
Laukassa ratsastimme loivia kiemuroita eli treenasimme kevyesti vastalaukkaa. Molemmissa laukoissa sain huolehtia siitä, ettei Pave lähtenyt salakavalasti venymään pitkäksi ja kiihdyttämään. Pienissä vastalaukkakohdissa Pave itse asiassa toimi kaikista parhaiten. Kaipa se joutui vähän ryhdistäytymään, jotta pysyi paremmin pystyssä. Pave ei myöskään rikkonut kertaakaan raville tai yrittänyt vaihtaa laukkaa. Pari kertaa pääsimme lähtemään kuviolle ihanan tasaisessa ja sopivan lyhyessä laukassa, jolloin elämä loivalla kiemuralla oli mukavaa ja aika helppoa. Pave työskenteli tosi kivasti ja otti pyynnöt vastaan hyvin. Vielä kun saisin itse istuttua koko ajan paremmin takajaloilla ja pidettyä istunnan tukevana ja vakaana. Näin saisin varmasti autettua Paveakin ryhdistäytymään.
Tunnin tehtävät olivatkin sitten siinä, ja niistä jäi alkutunnin epäluuloista huolimatta tosi hyvä mieli. Pave väläytteli taas sellaisia hetkiä, jotka rohkaisivat minua yrittämään enemmän. Joskus tuppaan luovuttamaan, kun ajattelen, ettei hevonen kuitenkaan tajua pyyntöjäni tai osaa tehdä niitä. Nyt uskalsin ratsastaa ja vaatia vähän paremmin, vaikka toki tehtävät olivat niin minulle kuin Pavelle paikoin haastavia. Yritin myös kehua Pavea mahdollisimman usein, jotta sillekin olisi jäänyt hyvä mieli yrittämisestä. Tällä asenteella oli mukava ratsastaa tämä tunti. Kunpa vain saisin kaivettua saman asenteen useamminkin.
