Olin odottanut perjantain Artsin koulutuntia tavallistakin enemmän. Tiistaisen, pitkälti päin mäntyjä menneen, estetunnin jälkeen olin lohduttanut itseäni sillä, että koulupuolella meillä Paven kanssa pitäisi sujua paremmin. En tiedä, meninkö sitten kurkottamaan sinne kuuseen vai olivatko kuu ja tähdet nyt vain epäsuotuisassa asennossa, mutta emme kyllä tälläkään tunnilla loistaneet. Tunnilla treenasimme myötä- ja vasta-asetuksia sekä siirtymisiä.
Alkuverryttelyn teimme kaikissa askellajeissa, joskin laukassa aika lyhyesti. Pave oli alusta alkaen tavallista etupainoisempi ja painoi jonkin verran ohjille. Yritin olla hätääntymättä tästä ja keskittyä ratsastamaan hevosta hommiin pohkeilla. Asetukset ja taivutukset eivät tuntuneet menevän juurikaan läpi, ja laukka ei pyörinyt nimeksikään. Tässä vaiheessa tein sen virheen, että aloin väkertää ohjilla aivan liikaa ja unohdin ne pohkeet liki kokonaan. Hölmöyteni sai Paven tietysti entistä enemmän painamaan ohjille. Siitäpä se noidankehä sitten lähtikin.
Tunnin pääkuvio oli tulla ravissa pituushalkaisijalle, joka oli sijoitettu muutaman metrin irti urasta. Pituushalkaisijan aikana teimme vasta-asetuksen, suoristimme ja valmistelimme myötäasetuksen kulman ratsastamista varten. Lisäsimme tälle tehtävälle vasta-asetuksessa tehdyn siirtymisen ravista käyntiin samoin kuin ravista tehdyn vastalaukan nostamisen.
Asetukset vasemmalle olivat tänään hyvin tihkaita. Emme päässeet vasemmassa kierroksessa kuviolle kovin järkevästi saati saaneet oikeassa kierroksessa sitä vasta-asetusta aluksi oikein mitenkään. Molemmissa suunnissa sain myös huolehtia siitä, että Pave pysyi asetuksesta huolimatta suoralla linjalla eikä pyrkinyt valumaan asetuksen perässä pois suoralta linjalta. Asetukset oikealle paranivat onneksi toistojen myötä, ja saimme tehtyä muutamia varsin asiallisia asetuksia siihen suuntaan.
Siirtymiset ravista käyntiin samoin kuin ravista kierrokseen nähden vastalaukkaan olivat myös todella hankalia. Niiden aikana piti säilyttää vasta-asetus, mutta meillä pakka levisi niin pahasti, että asetus oli usein vain enää hatarasti mukana. Siirtymisissä ravista käyntiin Pave vastusteli melkoisesti, ja pituushalkaisijasta valtaosa kuluikin kinastellessa. En harmillisesti saanut muutettua omaa ratsastustani niin, että Pave olisi ymmärtänyt pyyntöni. Pari kertaa saimme aavistuksen asiallisemman siirtymisen alaspäin, mutta helppoa se ei ollut. Sen jälkeen kuitenkin suoristaminen ja paluu myötäasetukseen olivat onneksi sujuvampia.
Laukannosto vasta-asetuksessa oli odotetusti myös hankalaa. Pave alkoi nopeasti ennakoida tehtävällä, kun olimme tulleet sen kerran. Niinpä se tuppasi kipittämään, jolloin minkään sortin asetus ei meinannut mennä läpi. Jos olin jo ennen tätä tehtävää napsinut yksittäisiä herneitä nenääni, nyt imuroin niitä peltokaupalla. Huumorintajuni ei ollut sattunut tänään matkaan, mikä pilasi viimeisetkin mahdollisuudet tältä tunnilta. Jos minua ei naurata, alan ratsastaa liian tiukasti ja unohdan vuorovaikutuksen hevosen kanssa. Tällainen tyyli ei tietenkään rauhoita hevosta, vaan ruokkii sen häseltämistä tuplasti. Parin suorituksen ajaksi sain puhallettua enimmät herneet nenästäni, jolloin saimme Paven kanssa kohtalaiset nostot. Siirtymiset laukasta raviin piti tehdä ajoissa pituushalkaisijan aikana, mikä tuotti meille ongelmia jo siksi, että pääsimme nostamaan laukan kaiken säädön jälkeen yleensä aika myöhään. Siirtymiset alaspäin olivat myös aika kamalia, mutta se nyt ei yllättänyt. Olin kuitenkin iloinen parista kovasti sinnepäin menneestä nostosta, joissa Pave ymmärsi pyyntöni helposti.
Teimme vielä laukannostoja ravista lävistäjillä. Idea oli sama kuin edellistehtävällä eli lävistäjälläkin pelattiin asetuksilla. Laukan sai nostaa vasta sitten, kun hevonen oli hyväksynyt uuden suunnan asetuksen. Lävistäjän jälkeen olleelle lyhyelle sivulle pyöräytimme voltin ja raviin siirryimme pitkän sivun alkupuolella. Meillä Paven kanssa nostot eivät parantuneet tällä tehtävällä, itse asiassa vasemman laukan nostaminen tuotti kunnolla ongelmia. Oikea laukka nousi vähän paremmin. Pave oppi tehtävän taas nopeasti, mutta huonolla tavalla. Se alkoi kiirehtiä eikä jäänyt odottamaan pyyntöjäni. Niinpä lävistäjillä meni aina hyvä tovi siinä, että yritin napata Paven huomion ja saada sen odottamaan sitä kautta. Voltit oikealle olivat kohtuullisia, mutta volteilla vasemmalle Pave pääsi kaatumaan sisälle. Sisäpohkeeni ei vain ottanut tänään(kään) toimiakseen. Muutenkin vasen laukka oli hankalampaa. Ainakin kuskille.
Loppuravissa en tehnyt kummempia. Tai ehkä yritin puhallella niitä lukuisia herneitä pois nenästäni. Olipa taas tunti. Minut pitäisi kyllä napata hetkeksi vaihtopenkille jäähylle, kun alan herneillä liikaa. Silloin mistään ei luonnollisesti tule mitään, ja olen valtavan huono keskeyttämään tunnekuohua, kun se alkaa päästä valloilleen. Tänään ärsytti se, miten vaikealta jokainen asia tuntui. Odotin kaiketi, että Pave korjaantuisi itsestään ja liitelisi tunnin ihan omin voimin. Sitten kehtasin närkästyä, kun näin ei tapahtunutkaan, hah! Kyllä minun tähän mennessä olisi pitänyt jo oppia, että aina ei onnistu ja ole helppoa, ja joskus samanlaisia tunteja tulee useampi putkeen. Mutta ei se maailma tähän asti ainakaan ole siihen loppunut. Tänään en kuitenkaan muistanut tätä asiaa, vaan vedin tunnin känkkäränkkänä läpi. Ei hyvä, mutta ehkä (paino tällä sanalla) seuraavalla tai sitä seuraavalla kehnommalla kerralla muistan ottaa vähän rennommin.
