Lauantaina oli vuorossa hyppytreenit ennen seuraavan päivän kotiestekisoja. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja minä menin tietysti kisaratsullani eli Pavella. Olimme alkuverryttelyn ajan kentälle, mutta radan hyppäsimme kuitenkin maneesissa.
Alkuverryttelyssä kentällä kävimme itsenäisesti kaikki askellajit läpi. Tämä olikin ensimmäinen ratsastus tälle vuodelle kentällä. Kivaa! Pave liikkui mukavasti enkä alkanut säätää kummempia, kun ratti, jarru ja kaasu olivat mukana. Otimme kentällä muutaman hypyn yksittäiselle pystylle. Hypyt menivät ihan hyvin, ja niiden jälkeen siirryimme maneesiin.
Maneesissa otimme estekisojen tyylisesti verryttelyhypyt pystylle ja okserille. Pystyn tulimme vasemmassa laukassa. Se ylittyi hyvin, ja kertaalleen saimme sille ihan nappisuorituksen. Laukka rullasi, tie oli kunnossa, ponnistuspaikan näki kaukaa ja muutenkin kaikki oli reilassa. Intouduinkin hihkumaan asiaa noin kolme askelta ennen hyppyä. Ilmeisesti muistin silti vielä ratsastaa, sillä itse hyppykin meni vielä ihanan sujuvasti. Oikeassa laukassa tulimme okseria, joka tuottikin vähän päänvaivaa. Okseri oli aavistuksen vinossa, joten tien löytäminen takkuili ensin. Kun se alkoi löytyä, keksin alkaa suoristautua hypyssä ihan liian aikaisin, jolloin mukautuminen oli sangen kehno. En tiedä, mistä hoppu minulle iski, mutta sitä oli yllättävän vaikea kitkeä pois. Sain vähän petrattua siinä, mutta en kuitenkaan saanut oikeasta mukautumisesta kunnolla kiinni.
Sitten tulimmekin jo radan, me Paven kanssa kahdesti. Radan korkeus taisi olla jotain 80–90 senttiä. Matkaan lähdimme oikeassa kierroksessa ja hyppäsimme kavaletin. Laukka ei vaihtunut siinä, ja meillä Paven kanssa korjaukseen meni turhan paljon aikaa. Niinpä tulimme kakkosesteelle hieman huonossa laukassa, mutta pääsimme siitä kuitenkin yli. Kakkosen ja kolmosen kaareva linja taisi mennä kuudella askeleella ihan ok. Sen jälkeen oli edessä askeleen sarja. Ensimmäisellä kierroksella en saanut suoristettua Pavea sille, jolloin hurautimme a-osasta vasemmalta ohi. Uusi lähestyminen ja parempi suoristaminen auttoivat, ja sitten pääsimme sarjankin kohtuullisesti yli. Edessä oli vielä toinen kaareva linja, joka taisi meillä mennä seitsemällä askeleella. Viimeisenä olleelle okserille esitin itse taas sen liian nopean suoristautumisen. Hohhei.
Toisella kierroksessa sain haettua vähän tasaisemman laukan, vaikka edelleen olisimme saaneet edetä Paven kanssa paremmin. Nyt kuitenkin tiet ja lähestymiset esteille olivat aika ok. Kavaletin jälkeen saimme taas korjata laukan, mutta nyt pääsimme kakkosesteelle sujuvammin. Sarjalle tulin tarkemmin suoristaen, jolloin sekin meni nyt kerralla. Radan viimeinen kaareva linja meni myös asiallisesti, ja nyt maltoin piirun verran paremmin olla viimeisen okserin hypyssä mukana enkä kiirehtiä suoraksi. Toisella kierroksella petrasimme siis kohtuullisesti, jolloin rata oli ihan ok ja mikä parasta, korkeus ei hirvittänyt yhtään. Pave oli menossa mukana eikä ehdotellut yhtä ohimenoa enempää vaihtoehtoisia ratkaisuja.
Hyppyjen jälkeen kävimme köpöttelemässä loppukäynnit tiellä. Tämän päivän treeni sujui onneksi siten, että oma luottamus oli sopivasti kohdillaan. Pave kyllä hyppää, kun en tee sitä sille liian vaikeaksi. Tämän tunnin pohjalta onkin kohtuullisen luottavainen olo lähteä hyppäämään kisoissa 80 ja 90 sentin radat.
