Tiistaina oli Pian estetunnin vuoro, ja ratsunani oli tietysti Pave. Viime kertoina estetunnit ovat menneet meillä paikoin aika kehnosti, joten rohkenin toivoa opettajalta, että palaisimme Paven kanssa takaisin mukavuusalueelle hakemaan varmuutta. Halusin saada pidettyä itseni rentona ja sitä kautta myös Paven, kun tehtävät ja estekorkeudet eivät aiheuttaisi turhaa suorituspainetta. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä.
Kävin kaikki askellajit itsenäisesti läpi, ja Pave toimi tuttuun tapaansa. Opettajan ohjauksessa aloitimme laukassa tehtävältä, jolla oli kaksi puomia ympyrän kaarella. Väli oli sopiva kahdella, vähän lyhennetymmällä laukka-askeleella. Yritin antaa laukan sujua aina puomien jälkeen, mutta ehtiä lyhentää sitä ajoissa ennen kuin tulimme niille uudelleen. En halunnut jäädä nyhertämään vain lyhyttä laukkaa, jotta se ei jäisi päälle kaikille tunnin tehtäville. Jos jäin hurruuttelemaan tavallista laukkaa liian pitkäksi ajaksi, en enää ehtinyt saada Pavea lyhyemmäksi eivätkä askeleet sopineet puomiväliin. Kun tajusin alkaa ottaa laukkaa lyhyemmäksi ajoissa, saimme tultua puomit hyvin. Tällä tehtävällä vaihdoimme suuntaa kääntämällä lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalla ja hyppäämällä sillä olleen kavaletin. Me emme Paven kanssa saaneet laukkoja vaihtumaan kavaletilla, vaan teimme vaihdot ravin kautta.
Seuraavaksi tulimme kahta kavalettia jonkinlaisella kahdeksikolla laukkoja vaihdellen. Kavalettien jälkeen ei tarvinnut käyttää kaikkea tilaa, vaan käännöksen sai tehdä lyhyemmin. Aluksi Pave nappaili tehtävillä laukat oikein. Sitten aloin säätää jotain mystistä, jolloin laukat eivät enää vaihtuneetkaan, vaan sain korjata ne ravin kautta. En oikein tiedä, mitä tässä tapahtui. Ehkä olin alkukierroksilla sopivan huoleton enkä tehnyt vaihdoista numeroa, jolloin Paven oli helppo nappailla toivotut laukat. Ehkä sitten aloin kuitenkin säätää liikaa, jolloin Pave ei enää tiennyt, mitä tehtävällä oikeastaan piti tehdä. Saimme kuitenkin loppuun onnistuneet vaihdot jo kavaletilla molempiin suuntiin.
Tämän jälkeen siirryimme jumppasarjalle, jolla oli kavaletti ja ristikko innarivälillä, askeleen välillä pysty ja kahden askeleen välillä okseri. Tehtävää tulimme oikeassa kierroksessa. Tehtävällä sain keskittyä ratsastamaan Paven suoraksi pohkeita käyttämällä ja vähemmän ohjassa roikkuen. Suoruuteen sain kiinnittää huomiota jo kaarteessa tehtävälle. Jos kaarre meni huolimattomasti, ja Pave pääsi puskemaan sisälle, emme tietenkään sattuneet ensimmäiselle kavaletille kovin hyvin. Sain kuitenkin petrattua tehtävällä ja sitä kautta suoristettua Pavea aika mukavasti. Jumppasarjalla sai myös hyvin miettiä omaa mukautumista, joka toimi muuten ihan ok, mutta käteni tahtoivat välillä unohtua paikoilleen. Onneksi toistoja tuli sen verran, että sain korjattua tätäkin asiaa. Jumppasarjan korkein este meillä oli noin 80-senttinen, joten korkeuksia ei tarvinnut jännittää.
Seuraavaksi tulimme oikeassa laukassa täyskaarron kautta kavaletin, jolla nappasimme vasemman laukan. Siitä jatkoimme noin 17 metrin suoralle linjalle, joka meni neljällä askeleella. Saimme Paven kanssa napattua kavaletilla vasemmat laukat toivotusti. Suoralle linjalle tultaessa muistin edelleen suoruuden merkityksen, ja saimmekin tultua linjaa sangen asiallisesti. Yritin muistaa aina antaa Paven laukata, etten tahattomalla hidastamisella aiheuttanut hyppyihin pulmia. Pontevuutta olisi varmaan saanut olla hieman lisää, mutta näille estekorkeuksille eli noin 80 sentille etenemisemme riitti ihan hyvin. Suorituksemme olivat rauhallisia ja aika tasaisia, mihin olin tyytyväinen.
Lopuksi tulimme kaikki tehtävät putkeen, meille esteiden korkeus taisi olla noin 80–90 senttiä. Matkaan lähdimme oikeassa kierroksessa ja tulimme ensimmäisenä jumppasarjan. Sain suoristettua Paven sille hyvin, jolloin se sujui tasaisesti. Jumppasarjalta hyppäsimme aiemman suunnanmuutoskavaletin täyskaartotiellä. Laukka vaihtui siinä toivotusti vasemmaksi, ja pääsimme jatkamaan sujuvasti vielä suoralle linjalle. Yritin säilyttää laukan edelleen sujuvana. Pave pääsi kuitenkin painumaan edestä matalaksi. Yritin saada Pavea nousemaan sieltä, kun suoran linjan ensimmäinen este läheni nopeasti. Pave jäi kuitenkin kuolaimen alle. Selkään tuntui vähän jännältä lähestyä estettä, kun hevoseen ei ollut oikein otetta. Liimasin kuitenkin pohkeet kiinni ja luotin siihen, että kyllä Pave sen esteen näkee. Tästä pienestä kommunikaatiokatkoksesta huolimatta saimme ylitettyä suoran linjan ensimmäisen esteen hyvin ja pääsimme linjan sujuvasti neljällä askeleella. Suoran linjan toinen este ja samalla tämän lyhyen radan viimeinen este ylittyi myös asiallisesta, ja näin päätimme tunnin hyppelyt hyvään fiilikseen.
Jes, viimein tunti, joka sujui mukavasti ja ennen kaikkea sopivan paineettomasti! Hitsit, tätä olen kaivannut monella estetunnilla, kun meno on ollut kamalaa rämpimistä. Tällä tunnilla sain pidettyä oman pääni kasassa ja ratsastettua aika rennosti. Tämä fiilis tarttui myös Paveen, joka ylitti esteet mukavan tasaisesti ja varmasti. Ihanaa! Kyllä ne onnistumiset vain palkitsevat. Mukavaa oli myös se, että rauhassa aloitetun tunnin loppupäässä hypätyt muutaman 90 sentin esteet menivät ihan tuosta noin vain. Niin siis minun puolestani, Pavellehan ne eivät ole oikein mitään. Taputtelin ja kiittelin Paven vielä hyväksi, kun se teki osuutensa niin mainiosti. Nämäkin fiilikset pitää pistää talteen ja tarttua näihin niinä kertoina, kun meinaa vähän jännittää tai loppua usko kesken.
