Maasto ei sopinut tulevan viikonlopun ohjelmaan, joten lähdimme sinne Kaisan kanssa jo näin tiistaina. Minun ratsuni oli Pave, Kaisan Vake. Me Paven kanssa otimme vetovastuun. Alkumatkasta erehdyin harrastamaan niin keskittyneesti lintubongausta (jonkinlainen kyyhkyspariskunta), että Pave päätti kokeilla pyörähtää kotia kohti. Horjahdin ja hukkasin jalustimen, mutta Pave ei onneksi singonnut minnekään. Mitä lie Pave näki, mutta urhea Vake sai johdattaa meidät tämän välikohtauksen jälkeen jännäksi muuttuneen kohdan ohi.
Kävimme taas tutun lenkin: Hangaksentietä pitkin metsälenkille, sieltä takaisin, metsäreitin läpi Kotakankaantielle ja siitä suoraan tallille. Tällä lenkillä otimme vain yhden laukkapätkän Hangaksentiellä. Siihen tuli pari katkoa, kun vastaan tuli auto sekä lenkkeilijä koiran kanssa. Molemmat niistä ohitimme käynnissä. Laukka oli tänään sangen hidasta, mutta en raaskinut alkaa patistella Pavea isommin. Eikä mitään hikilenkki ollut tavoitteenakaan. Viikonloppuna on kisat ja sitä ennen vielä parit treenit, joten kevyempi lenkki oli ihan paikallaan.
Loppulenkki sujui mukavasti. Saimme lisää siedätystä autoihin, metsässä leikkiviin lapsiin, lenkkeilijöihin koirien kanssa sekä discotaloon. Varsin monipuolista. Pave käyttäytyi siivosti ja pahimmissa kohdissa tyytyi vain vavahtamaan hiukan. Saimme tällä kertaa myös ravattua tallia kohti rennommin, mihin olin oikein tyytyväinen. Matkaa lenkille tuli karkeasti mitattuna vajaat yhdeksän kilometriä, ja rauhallisesti edettynä siihen meni 1,5 tuntia. Tällaiset leppoisammat maastot ovat myös hyvää vaihtelua. Tällä reissulla unohti mukavasti arkiset asiat, kun vielä viiden jälkeen sai nauttia auringonpaisteesta ja linnunlaulusta.
