Sunnuntaina oli maastoreissun vuoro. Tällä kertaa ratsukoita oli yhteensä neljä. Me Paven kanssa otimme aluksi vetovastuun. Kevät on edennyt niin ihanan pitkälle, että pääsimme vihdoin ja viimein takaisin metsäkangasreiteille. Niitä onkin talven aikana tullut kaivattua!
Alkumatkasta ravasimme ja otimme Hangaksentielle ainoan ja lyhyehkön laukkapätkän. Pave lähti etenemään ihan hyvin, mutta sille jäi vieläkin aikaa skannailla ojia ja pohtia, josko siellä olisi jotain kamalaa. Kertaalleen se näkikin jotain ja otti maltillisen sivuaskeleen. Höppänä. Tämän jälkeen taitoimme loput tiestä käynnissä ja ravissa, kunnes pääsimme metsäkangasreiteille käppäilemään. Hemppa oli ottanut tässä vaiheessa vetovastuun, ja Pave pääsi hengailemaan kaikessa rauhassa sen taakse. Reitit olivat mainiossa kunnossa, vain muutamassa kohdassa oli pikkuisen lunta.
Kankailta palasimme takaisin Hangaksentielle ja taitoimme kotimatkan käynnissä ja ravissa. Matkan aikana sattui taas kohtaamisia autojen kanssa, mutta Pave otti ne todella asiallisesti. En itsekään enää jännitä niiden kohtaamisia niin paljon, mikä varmasti auttaa myös. Tallille palasimme hyvillä mielin. Rauhallinen lenkki, hyvä mieli. Nyt taas maastoilukin saa uutta puhtia, kun pääsemme samoilemaan monipuolisimmille reiteille.
