Tämän viikon hevostelut alkoivat vasta perjantaina, kun alkuviikko meni nuhaa hillitessä ja taltuttaessa. Tervehtymisaikataulukin oli jo ennakkoon tiedossa, sillä tulevana sunnuntaina on kotiestekisat luvassa. Paluu satulaan sattui sopivasti Artsin koulutunnilla, jonka menin Pavella. Tunnilla oli kolme ratsukkoa.
Alkuverryttelyssä ratsastimme ravissa pääty-ympyrät, toiselle pitkälle sivulle loivan kiemuran ja toisen pitkän sivun normaalisti. Myöhemmin nostimme toiselta pääty-ympyrältä laukan ja tulimme toisen pitkän sivun laukaten. Taisimme lopussa tulla niin pääty-ympyrät kuin tavallisesti taitetun pitkänkin sivun laukassa. Pave liikkui ihan mukavasti ravissa. Ympyröillä pyrin notkistelemaan sitä niin kuin aina. Oikeassa kierroksessa asetus tuli ihan mukavasti, kun taas vasemmassa kierroksessa minun piti saada ensin etuosa pysymään ympyrällä ennen kuin saatoin haaveilla asetuksesta. Se kierros jäi vähän tihkaammaksi, vaikka parempiakin hetkiä oli. Laukka vaati aina käynnistymismatkan ennen kuin se lähti rullaamaan paremmin. Nostot olivat haparoivia, mutta sain istuttua niissä vähän paremmin. En siis kipannut nostossa eteen, vaan sain pysyttyä suorempana.
Seuraavaksi tulimme ravissa keskihalkaisijalle. Siitä väistätimme kierrokseen nähden vastakkaiseen suuntaan noin viiden metrin verran uraa kohti, jonka jälkeen suoristimme. Myöhemmin tehtävällä suorituksen jälkeen jatkoimme loppumatkan avotaivutuksessa. Väistöt vasemmalle olivat helpompia kuin oikealle tehtyinä. Molemmissa suunnissa sain kuitenkin aina ensin muistaa toppuutella Pavea ennen kuin pyysin väistöaskelia. Muuten Pave vain pyrki kipittämään vailla väistöaskelia. Vasemmassa kierroksessa koimme jonkin valaistumisen ja pääsimme tulemaan keskihalkaisijalle rennosti ja pyöreänä. Siitä oli helppo siirtyä väistöön. Tätä ennen olimme tahkonneet oikeaa kierrosta, johon emme saaneet samanlaista tasaisuutta. Avotaivutukset eivät meillä olleet oppikirjatasoa, vaan sellaisia niiden alkeita. Sain kuitenkin järjesteltyä Pavea aiempaa paremmin avotaivutusmaisesti eli pientä kehittymistä on siinäkin havaittavissa.
Laukkatehtävässä nostimme lyhyeltä sivulta ravista laukan ja pyöräytimme pääty-ympyrän. Siitä jatkoimme pitkälle sivulle, jota tosin oli siirretty muutama metri irti seinästä. Sen aikana kävimme vasta-asetuksessa ja sen jälkeen ratsastimme lävistäjän tiellä yhden portaan sisemmäs eli keskihalkaisijalle. Siinä taas käytettiin hevosta vasta-asetuksessa, kunnes sai valmistella käännöksen laukan suuntaan. Tehtävä oli hieman haastava, sillä suoralla uralla ja laukassa en saanut vasta-asetuksia aluksi millään läpi. Pave vain kiirehti menemään, ja ohjaus tuntui paikoin katoavan tyystin. Tehtävällä auttoi kummasti, kun Paven sai ratsastettua ympyrällä kuulolle ja jo sen aikana vähän haeskeltua vasta-asetusta. Oikeassa laukassa saimmekin pari makeaa hetkeä, kun Pave laukkasi rennosti ja pyöreänä, jolloin vasta-asetukset onnistuivat helposti samoin kuin siirtyminen keskihalkaisijalle. Vasen laukka ei tarjonnut ihan samanlaisia loksahduksia, mutta sekin parani työstämisen myötä.
Loppuravissa emme tainneet tehdä enää kummempia, vaan annoin Paven venyttää ohjan perässä. Tunnin treenit olivat taas sopivasti haastavia samoin kuin mielenkiintoisia. Tällä kerralla sai taas hyvän muistutuksen siitä, kuinka tehtävät tulee valmistella ajoissa. Jos pakka on ihan levällään, ei tehtävän alku ainakaan voi lähteä kovin hyvin. Kun taas hevosen saa ratsastettua rennommaksi ja kuulolle, voi tehtävään lähteä paljon sujuvammin. Yllättävää? Ei. Helposti unohtuvaa? Kyllä. Pave tarjosi tänään taas monta mukavaa hetkeä, joita on kiva fiilistellä. Kyllä se kouluratsastuskin näemmä on kivaa, kunhan tunnille vain sattuu riittävästi pieniä ahaa-hetkiä ja onnistumisia.
