Verryttelyt molempia ohjelmia varten olivat aika samanlaiset. Tein siirtymiä, muutamia peruutuksia sekä keskiravipätkiä. Laukassa pyrin vain saamaan Jetin hereille. Jetti alkoikin liikkua ihan mukavasti ennen C-merkin ohjelmaa. Itseäni jännitti taas melkoisesti, mikä oli hassua. Juu, olivathan ne koulukisat, mutta kuitenkin vain harjoituskisat. Jostain syystä kehtaan vain jännittää koulukisoja, olivat ne sitten minkä tason tahansa. Onneksi Jetti ei poiminut tutinoitani itseensä, vaan käyttäytyi niin kuin normaalistikin. Verryttelyssä kouluaitojen sisäpuolella se kehtasi oikeassa kierroksessa pällistellä kirjaimia, mutta rentoutui eikä kummankaan ohjelman aikana kyttäillyt sen kummemmin.
C-merkin ohjelman pääsimme aloittamaan ihan mukavalla ravilla. Tervehdykseen tosin tulimme vähän vinosti. Jetti seisahtui hyvin, odotti ja jatkoi matkaakin ihan mukavasti. Askeleen pidennys lävistäjällä erosi ainakin tavallisesta ravista, mutta oli hieman hätäinen. Tiekin pääsi kärsimään, emmekä sattuneet lävistäjän loppuun ihan toivotusti. Siirtymä I:ssä ravista käyntiin sujui hyvin, mutta neljän askeleen sijasta otimme pari ylimääräistä, vaikka yritin valmistella ravin ajoissa. Oikea laukka nousi käynnistä kivasti, ja pääsimme kaksi kierrosta pääty-ympyrällä ihan asiallisesti. Tuomari kehui täsmällisyyttä, mutta kehotti olemaan nojaamatta eteen ja lyhentämään vähän ohjaa. Siirtymisessä raviin Jetti pääsi ennakoimaan, mutta ravi laukan jälkeen oli mukavan etenevää. Ensimmäinen täyskaarto meni aika täsmällisesti kuvion puolesta. Vasen laukka ei noussut niin helposti kuin oikea, mutta pääsimme laukkaan ilman suurta nihkeilyä. Kaksi pääty-ympyrää kärsivät muodoiltaan, ja tuomarilta tulikin kommenttia niiden kulmikkuudesta.
K.N. Specialin ohjelmaa odotellessa Jetti alkoi hyytyä pahemman kerran. Omakin jännitykseni alkoi haihtua, mikä taisi tarttua huonolla tavalla hevoseen. Ilmiö on jo rasittavan tuttu. Vierasestekisoissa tämä on aina tiennyt hirveää rämpimistä ja virhepisteitä tai hylkäystä radalta. Nyt onneksi ei tarvinnut päästä minkään esteen yli, mutta hyytyminen aiheutti minussa tuuppimis- ja puskemisreaktion, johon Jetti vastasi hyytymällä lisää. Mikä noidankehä! Onneksi oma vuoroni tuli lopulta eikä Jetti ihan nukahtanut pystyyn, mutta C-merkin ohjelmassa ollut energia oli kyllä pitkälti kaikonnut. Ei auttanut muu kuin kerätä rippeet eteenpäinpyrkimyksestä, ratsastaa ja toivoa parasta.
Alkutervehdyksessä Jetti pysähtyi nätisti, mutta päätti esittää pienen pätkän peruutusta. Mistä lie sen keksi. Pääsimme kuitenkin siitä matkaan. Ensimmäinen loiva kiemuraura meni tien puolesta huolimattomasti, kun en malttanut käydä keskihalkaisijalla asti, vaan kiirehdin liian pian takaisin uralle. Lävistäjälle tehty keskiravi lähti paremmin kuin olisin uskonut, mutta istuntani hajosi, ja Jetti alkoi jarruttaa loppua kohti. Kymmenen metrin voltin oikealle sain ratsastettua huolellisesti, ja tuomari kehuikin sitä hyväksi ja tahdikkaaksi. Toisella loivalla kiemurauralla toistin aiemman virheeni eli en malttanut ratsastaa kuviota kunnolla, vaan oikaisin. Lävistäjällä tehty kolmen askeleen käyntisiirtymä sujui muuten hyvin, mutta emme päässeet kovin vikkelästi takaisin raviin. Kymmenen metrin voltti vasemmalle oli jälleen minuksi melko onnistunut, ja olin siitä mielissäni.
Neljän sekunnin pysähdyksessä minulla oli kiire, kun arvelin Jetin hyytyvän täysin. Niin kuin se vähän tekikin, ja tuomari moitti kiirehtimistäni ja toivoi tarmokkuutta. Oikea laukka nousi ihmeekseni aikalailla pisteestä, mutta energisyys oli kadoksissa. Pääty-ympyrä muistutti kuitenkin ympyrää, joten ainakin ratti toimi. Laukkalävistäjällä meno hyytyi, ja Jetti pääsi pudottamaan liian aikaisin raville. Aloin tässä kohtaa pusertaa liikaa, sillä jännitin jo etukäteen vasemman laukan nostoa I:stä. Kaiken häseltämisen seurauksena Jetti nosti laukan reilusti I:n jälkeen uralle päästyämme melkoisen vääntämisen jälkeen. Tuomari toivoi parempaa valmistelua, lyhyempää hevosta ja tarmokkaampaa ravia ennen nostoa. Pasmani menivät sekaisin myöhästyneestä nostosta, jolloin liirailin pääty-ympyrän hieman turhan isona. Toisella laukkalävistäjällä yritin saada vietyä Jetin loppuun asti, mutta sorruin taas tuuppaukseen, jolloin Jetti pudotti raville ja siirtyi vasta usean raviaskeleen jälkeen käyntiin. Käynti lopputervehdykseen sujui ihan mukavasti, ja pääsimme pituushalkaisijalle suorana. Jetti seisahtui helposti ja odotti rauhassa, että sain tervehdittyä ja viimeistelyä ohjelman.
Joka tapauksessa oli hyvin opettavaista ja itse asiassa ihan hauskaakin olla Jetin kanssa harjoituskoulukisoissa. Jetti teki osuutensa aika mainiosti eikä periaatteessa pahemmin hävinnyt esimerkiksi toiselle koulukisaratsulleni eli Peralle. Jetti itse asiassa voittaa Peran mennen ja tullen yhdessä asiassa: jos se jännittyy, se ei leviä käsiin, vaan pikemminkin vain hyytyy. Osaan ratsastaa vähän paremmin hyytynyttä kuin ruutitynnyrinä risahtelevaa ratsua. Vaikka aika paljon saan vielä petrata siinä, että jokainen hevonen liikkuu kanssani läpi kouluohjelman tasaisesti ja sopivan energisesti. Tämän perusteella on hyvin mielenkiintoista nähdä, miten Jetin ja minun ensimmäiset vieraskoulukisat reilun viikon päästä sujuvat.
C:n videosta kiitos Venlalle ja K.N.:n videosta kiitos Teijalle!
