Lauantaipäivä hurahti mukavasti Tallinmäen harjoitusestekisoissa. Olin ilmoittautunut kisoihin Hilimalla 60 senttiin (arvosteluna A.1.0) ja Jetillä 80 senttiin (arvosteluna 367.1). Oli huippua päästä samoissa estekisoissa menemään kahdella eri ratsulla ensimmäistä kertaa koskaan. Samalla jännitin pitkästä aikaa kotikisoja, sillä Hiliman kanssa olin ennen kisoja ehtinyt treenata peräti kahdesti. Jetin kanssa toiveena oli saada sujuva 80 sentin rata, jotta seuraavan päivän kisojen esteosuus ei jännittäisi niin paljoa.
Hiliman kanssa verryttely sujui mukavasti. Vauhtia toki oli eivätkä pohkeeni juuri päässet estämään tamman kurvailua kaarteissa, mutta pääsimme kaikkien verkkaesteiden yli. Verryttelyhypyt otimme muistaakseni molemmissa suunnissa, mutta olen hienosti jo unohtanut esteet. Voisin kuvitella, että pysty ja okseri. Sen sentään muistan, että hypyt menivät ok, ja Hiliman kanssa odotimme molemmat esteen ihan riittävän rauhassa. Verkka sujui kivasti, joten arvelin radankin menevän mukavasti, kunhan ratti ja jarru toimisivat.
Kisaradalle lähdimme matkaan vasemmasta laukasta. Ykkönen ylittyi ok, ja taisipa Hilima vaihtaa laukankin siinä toivotusti oikeaksi. Tie kakkoselle oli vähän tiukahko, mutta pääsimme siitä huolimatta esteestä yli. Etenimme kolmoselle hyvin, mutta esteen lähestyessä tunsin Hiliman arpovan jotain. En osannut ajatella mitään ylimääräistä, vaan jäin odottamaan estettä. Hilima hilpaisikin portilla varustetusta esteestä vasemmalta ohi. Ei muuta kuin uusi lähestyminen. Sama arpominen ja tällä kertaa oikealta ohi. Siihenpä jäikin suorituksemme, kun tulimme hylätyiksi. Onneksi harjoitusestekisoissa saimme hypätä radan loppuun. Kolmannella yrittämällä Hilima pääsi vielä kerran ohittamaan esteen. Sitten opettaja neuvoi ottamaan lähestymisen ravissa, jolloin Hilima hyppäsi esteen arpomatta. Loppuradan pääsimmekin sitten kerralla läpi. Tuntui siltä kuin Hilima olisi vasta nyt huomannut olevansa radalla. Ohjaus toimi vähän niin ja näin, mutta kohtuullisen asiallisesti pääsimme jokaiselle esteelle. Sain rohkaistua Hilimaa niinä kertoina, kun se arpoi, jolloin se rohkeni hypätä jokaisen esteen kerralla. Vaikka rata ei todellakaan mennyt niin kuin suunnitelmissa, jaksoin iloita sitä, että saimme ratsastettua sen kuitenkin loppuun asti. Hiliman kanssa oppisin varmasti olemaan paljon päättäväisempi enkä jättämään kaikkia ratkaisuja sen varaan. Se ei kuitenkaan ole niin kokenut estehevonen, että tietäisi tarkalleen, mitä tehdä. Vaan hyvin näppärä hyppääjä siitä on kuoriutumassa, ja mielellään jatkaisin treenejä senkin kanssa.
Verkkaeste, radan este numero 8.
Hiliman jälkeen ehdin huilata yhden luokan ajan, kunnes lähdin verryttelemään Jetin kanssa 80 sentin luokkaa varten. Osallistujia oli yhteensä viisi, ja oma lähtövuoroni oli ensimmäisenä. Verryttelyssä Jetti oli hivenen tahmea, mutta alkoi lämmettyään liikkua ihan ok. Hypyt otimme oikeassa kierroksessa pystylle (este 8) ja vasemmassa kierroksessa okserille (este 6). Pystyn hypyt menivät ihan ok, kun sain Jetin hereille. Okserista taisimme kömpiä kerran yli ja ottaa toisella kerralla kiellon. En nähnyt ponnistuspaikkaa, joten jäädyin vieden Jetin samaan mielentilaan. Siitä tuli kielto, joka horjutti tällä kertaa ihmeen vähän itseluottamustani. Otimme vielä kaksi hyppyä okserille, jotka tulivat nyt paremmin. Tämän jälkeen verryttely riitti, ja keskityin ajattelemaan kaikkea muuta paitsi kieltoa. Kerrankin tämä taktiikka toimi.
Matkaan lähdimme ihan kohtuullisessa vasemmassa laukassa. Jotain kuitenkin tapahtui ennen ykköstä, sillä Jetti otti sille pienemmän askeleen. Pääsimme kuitenkin yli, ja Jetti korjasi itsensä vasemmasta laukasta ristilaukan kautta oikeaan laukkaan. Suora linja 2–3 meni vähän hitaasti kuudella askeleella ja esteistä yli kömpien, mutta puhtaasti. Kolmosen jälkeen Jetti oli ensin vasemmassa laukassa, kunnes korjasi itsensä oikeaan laukkaan. Neloselle lähdimme myös miniaskeleen kautta, mutta laukka vaihtui hypyssä toivotusti vasempaan. Viitosen ja kuutosen suoralle linjalle tultaessa tajusin ratsastaa vähän eteen, jolloin hypyt menivät sujuvasti ja väli asiallisesti neljällä askeleella. Kuutosen jälkeen Jetti oli ristilaukassa, mutta sai kavionsa vasempaan laukkaan ennen seiskaestettä. Seiskan ylitimme samaan tapaan kuin valtaosan muista esteistä eli miniaskeleen kautta ristilaukkaan päätyen. Se oli kuitenkin perusvaiheen viimeinen este, ja koska rata oli sujunut puhtaasti, pääsimme toiselle vaiheelle.
Este 2.
Toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle eli kasille tulimme tyylillemme uskollisesti ristilaukassa. Jetti lähti hyppyyn vähän kauempaa, mikä samalla korjasin sen kokonaan oikeaan laukkaan. Ysille pääsimme ihan ok, ja Jetti oli hereillä, jolloin se lähti siihenkin hyppyyn hieman kauempaa turhan miniaskeleen sijasta. Hypyssä laukka vaihtui samalla vasemmaksi. Suoran linjan 10–11 pääsimme nyt kokonaan vasemmassa laukassa pysyen ja välin viidellä askeleella sujuvasti tullen. Kahdelletoista eli viimeiselle esteelle kaarsimme pidemmän tien kautta, kun en uskaltanut riskeerata tiukemmalla tiellä, vaikka luokan arvosteluna oli 367.1. Puhdas rata oli tällä kertaa tärkeämpi. Sainkin tuotua Jetin viimeiselle esteelle hyvin, ja se lähti hyppyyn reippaasti. Alas toki laskeuduimme taas ristilaukassa, mutta se ei tunnelmaa latistanut. Puhdas 80 sentin rata, jes!
Este 10 ja ilme.
Lähtöjä luokassa oli viisi, ja sijoituimme Jetin kanssa rauhallisella, mutta puhtaalla radalla neljänneksi. Olin kuitenkin tosi hyvällä mielellä, sillä perusradan kömpiminen vaihtui uusinnassa rutkasti sujuvampaan menoon. Toki olisi ollut kiva edetä jo reippaasti perusvaiheessa, mutta sentään kaasu ei jäänyt kokonaan matkasta. Jetistäkään ei huomannut, että verryttelyn kielto olisi jäänyt mieleen eikä varsinkaan minusta, mikä varmasti edesauttoi puhtaan radan saamista. Yleensä olen mennyt ihan jäähän verryttelyssä tapahtuneista mokista, mutta tällä kertaa varmasti kotikenttäetukin auttoi olemaan murehtimatta ja keskittymään varsinaiseen suoritukseen.
Este 11.
Sellainen kisapäivä tänään. Hiliman kanssa olisi tietysti voinut mennä rutkasti paremmin, mutta sentään sain koottua ajatukset ja ratsastettua radan loppuun kahdesta kiellosta tulleesta hylkäyksestä huolimatta. Jetin kanssa puolestaan toiveet täyttyivät oikein hyvin. Oli mukava päästä myös kokeilemaan ensimmäistä kertaa kahdella eri ratsulla estekisoihin osallistumista, ja toivottavasti tämä ei jää myöskään viimeiseksi kerraksi tällä tavalla. Enemmän vain treeniä ja sitten taas uudelleen.
Hyppykuvista kiitos Eevalle ja videosta kiitos Annelle!
