Maaston kautta virittelyhyppyihin

Lauantaina suuntasin Jetin ja kolmen muun ratsukon kanssa ensin maastoon. Noin tunnin lenkki hurahti kepoisan mukavasti ohi. Jetti oli parhaimmillaan taas laukassa. Ensimmäisen pätkän aikana herran arvolle ei sopinut mennä ponitamman takana, vaan sen piti kohteliaan hillitysti luovia itsensä johtohevosen taakse. Toisessa laukkapätkässä Jetti puolestaan muisti minun avullani olevansa herrasmies eli antoi ponitamman pitää paikkansa letkan toisena. Jetti laukkasi taas niin mukavasti: energisesti, mutta ihanasti kuulolla pysyen. Tällaista tunnetta kun saan tuotua myös kentälle, niin johan alkaa olla yksi asia kunnossa. Maastoreissu meni kaikin puolin mukavasti, ja sen jälkeen siirryimme vielä toviksi kentälle ottamaan muutaman virittelyhypyt seuraavan päivän kisoja varten.

Kentällä otin muutaman kierroksen laukkaa molempiin suuntiin vaihtaen laukat lennosta. Jetti alkoi komennuksen jälkeen liikkua aika mukavasti, ja vaihdot sujuivat ihan ok. Ensimmäisenä hyppäsimme esteet 4 ja 2 kahdeksikkona kahden kierroksen verran vasemmasta laukasta laukasta aloittaen. Sain Jetin laukkaamaan hyvin, jolloin esteet ylittyivät helposti. Ensimmäisellä kierroksella nelosesteen jälkeen kierrettiin ykköseste, kun taas toisella kierroksella käännettiin ennen sitä kohti kakkosestettä. Kertaalleen jäimme ristilaukkaan, mutta Jetti korjasi itsensä myötälaukkaan. Toisella kierroksella saimme laukat vaihtumaan hypyissä oikein, mikä oli tietysti pienen jeen arvoinen suoritus.

Tämän jälkeen tulimme vasemmassa kierroksessa yhden laukka-askeleen sarjan 3a-3b siten, että ennen estettä 3a oli vielä innarivälillä oleva kavaletti. Opettaja neuvoi tulemaan sarjalle riittävän reilulla laukalla, jotta se sujuisi. Ensimmäisellä kierroksella askeleen väli tuntui jäävän meillä pitkäksi, mutta toisella kierroksella sekin sujui hyvin. Tajusin herättää Jetin aina ajoissa ja puuttua peliin tarvittaessa, jolloin Jetti sai työrauhan. Ongelmanani on monesti jäädä säätämään koko tehtävän ajaksi, jolloin hevosella ei ole työrauhaa enkä itse ehdi keskittyä muuhun kuin säätämiseen. Herätä ja anna edetä, siinäpä taas yksi hyvä neuvo.

Lopuksi tulimme vielä kertaalleen miniradan esteillä 1-4. Estekorkeus oli noin 80 senttiä. Sain taas herätettyä Jetin, jolloin ykkönen ylittyi ok. Jetti oli sen jälkeen tosin ristilaukassa, vaihtoi siitä vasempaan ja vasta kaarteessa kakkoselle sain sen korjattua oikeaan laukkaan. Kakkoselle iski pieni ponnistuspaikkapaniikki, mutta ratkaisin sen tällä kertaa fiksusti. Pistin pohkeet kiinni, ajattelin esteen ylittämistä ja annoin Jetin hoitaa osuutensa. Sille tuli vähän jarruttava hyppy, mutta hienosti Jetti kuitenkin ajatteli koko ajan esteen ylittämistä. Hypyn jälkeen tajusin pistää Jettiin taas vähän kierroksia, jolloin homma jatkui kivuttomasti yhden huonomman hypyn jälkeen. Sarja meni tällä kertaa helposti, ja matka jatkui vielä viimeiselle esteelle. Muistin taas virittää Jetin ajoissa, jolloin pääsimme lähestymään esteelle hyvässä laukassa. Jetti hyppäsi viimeisenkin esteen helposti, ja rata oli siinä. Ei yhtään hullummin!

Nämä hypyt riittivät virittämään meidät kisoja varten. Oli tosi kiva huomata, kuinka Jetissä oli samaa meininkiä kuin viime kerran kisoissa. Hienoa oli myös tajuta ratsastaa aina ajoissa eikä jättää ratkaisuja viime tippaan. Aina pitää ajatella eteenpäin, vaikka sattuisi hassumpi hyppy alle. Mitä nopeammin saa kiinni rytmistä, sitä parempi. Tällä treenillä on hyvä lähteä kisoihin. Kunhan saan vielä pidettyä omat hermoni kasassa, niin jospa kisapäivä sujuisi ihan mukavasti.