Sunnuntaina oli sitten kammoksuen odotetut O-Rin koulukisat Peran kanssa. Luokkana oli helppo B:0 2009, jossa osallistujia oli yhteensä seitsemän. Pera meni alle C:n ja K.N.:n eli se oli hyvin verrytelty. Kaiken lisäksi kisat pidettiin kentällä, poissa kauhean pelottavasta maneesista, joka puolestaan oli mukavasti verryttelykäytössä. Oma verryttelyni Peran kanssa oli surkuhupaisa. En saanut mukauduttua harjoitusraviin yhtään, joten menin pitkälti kevyessä ravissa. Testasin muutamat peruutukset ja laukkalävistäjät sekä maltillisesti keskiraveja, edelleen keventäen. Meno oli kaukana tasaisesta, ja ainoastaan käynnissä oli muutamia asiallisia pätkiä. Olin vähän puolihuolimattomalla asenteella liikenteessä ja mietin pariin otteeseen ääneenkin, että kaikkeen sitä tulee lähdettyä. Lopulta vuoroni koitti ja pääsin radalle.
Alkutervehdykseen tulimme kohtuullisen suorana, mutta Pera ei malttanut pysähtyä kunnolla, vaan yritti jatkaa matkaa. Sain kuitenkin tervehdittyä tuomaria, ja jatkoimme matkaa. Olin jo etukäteen manannut, kuinka keskiravit eivät onnistu enkä kaukana ollut. Istuntani ei pitänyt, jolloin en saanut pyydettyä Peraltakaan kummoisia. Ensimmäisellä kymmenen metrin voltilla asetus saati taivutus ei mennyt kovin mairittelevasti läpi, ja kuvio oli vähän muotopuoli. Toinen keskiravilävistäjä tuntui itselle paremmalta, mutta tuomari arvosteli sen heikompana kuin ensimmäisen. Toinen voltti meni myös vähän isoksi eikä asetuskaan ollut mukana. Kolmikaarinen kiemuraura oli minun ratsastamakseni asiallinen, ja muistin jopa suoristaa. Tuomari tosin toivoi pehmeämpiä taivutuksia, joiden puutteen myönnän.
Käyntiinsiirtymä I:ssä tuli tehtyä mukavan täsmällisesti, ja tällä kertaa maltoin esittää ne askeleet. Takaisin raviin emme päässeet ihan niin näppärästi kuin olisi suonut. Käyntiinsiirtymä oli ok, mutta ajauduin vähän hoputtamaan Peraa keskikäynnissä. Tuomari kommentoi menoa melko letkeäksi, mutta toivoi parempaa venymistä ylälinjaan. Olin itse tyytyväinen oikean laukan nostoon, mutta tuomari toivoi parempaa valmistelua.
Kymmenen metrin laukkavoltti tuntui vähän pieneltä, mutta tuomarilta ei irronnut siitä huomiota. Ensimmäinen keskilaukkalävistäjä oli ihan ok, mutta olisin toivonut siihen vähän enemmän pontevuutta. Tuomari kehui sitä kuitenkin rohkeaksi. Pysähdys L:lään tuli vähän hätäisesti, mutta peruutus siitä lähti ok, joskin aavistuksen vasemmalle puoltaen. Vasen laukka nousi ihan ok, mutta ensimmäisen laukannoston tavoin tuomari toivoi parempaa valmistelua. Toinen laukkavoltti meni nyt paremmin ollen ehkä ohjelman paras hetki. Toinen keskilaukkalävistäjä meni nyt tarmokkaammin, ja saimmekin siitä seiskan. Lopputervehdykseen tultaessa Pera yritti jo jarruttaa I:ssä, vaikka oikea kohta oli G:ssä. Pääsimme lähes sinne asti suorana, ja siihen tervehdykseen oli hyvä päättää ohjelma.
Radan jälkeen nauratti, sillä esityksemme tuntui olleen melkoista hirveilyä ja tervassa kahlaamista. Siksipä tuomarin antamat pisteet olivatkin pieni järkytys: 157 pistettä eli 62,8 prosenttia. Paras tulos B:stä tähän mennessä! Tuomari oli kyllä turhan kiltillä päällä. Kävin vielä erikseen häneltä kysymässä, miten meidän mönkimisellämme saattoi saada tällaisia pisteitä. Hän kehotti katsomaan videota, ja sen jälkeen huomasin, että meno tuntui selkään pahemmalta etenemisen suhteen kuin mitä se oikeasti oli. Loppujen lopuksi olin tyytyväinen siihen, että ratsastin kohdat ja tiet tavallista huolellisemmin enkä panikoinut Peran hirvimoodia. Tuomari kommentoi seuraavaa: "Hienosti ratsastettu, huolellista ja siistiä työtä. Paikoin ravissa toivoisin paremmalle tuntumalle ja apujen väliin, muuten kuuliaisen oloinen ratsu. Keskiraviin lisää venyvyyttä."
Kommentit olivat asiallisia. Erityisen ilahtunut olin huolellisuuden maininnasta. Ei ole yleensä minun juttuni se. Parannusehdotukset olivat myös kohdillaan. En vain saa ratsastettua Peraa kisoissa kovin hyvin kuulolle, jolloin meno on vähän tällaista. Loppujen lopuksi olin seitsemän ratsukon luokassa neljäs. Pisteeni olivat samat kuin toisen ja kolmannen, mutta hävisin heille alakerran pisteissä. Ei silti jäänyt harmittamaan pahemmin. Omat odotukset ylittyivät täysin, sillä olin ennustanut hirveilyn lisäksi muutamia säikähdyksiä ja muita kamaluuksia. Jännitin taas jonkin verran, mutta en ihan niin paljoa kuin pahimmillaan. En kuitenkaan saanut oltua yhtä rento kuin edellisissä koulukisoissa. Kentällä meno pelasti varmasti myös paljon, sillä Pera ei siellä piitannut tuomarista toisin kuin maneesissa. Kisoista jäi siis hyvä fiilis, vaikka tietysti arvioinnin pieni ylikiltteys tahtoi vähän peitota sitä. Tulipahan kuitenkin käytyä, ja vaikka en saanutkaan esitettyä Perasta parhaimpia, oli menomme kuitenkin ihan asiallista.
