Kävin tiistaina ensimmäisen kerran tälle viikkoa Jetillä ja senkin itsenäisenä. Treeniaiheeksi olin ajatellut ottaa tulevien harjoituskoulukisojen ohjelmat, mutta koulurata olikin kadonnut kentältä, ja tilalle oli tullut esteitä. Esteratsastajani oli tietysti ihan mielissään, kun taas koulutuupparini mutisi vähän. Niinpä päätin soveltaa ja ratsastaa vähän sitä sun tätä. Mukaan mahtui muutamia väistöjä ja takaosan siirtoja sisemmäs, peruutuksia, laukannostoja käynnistä ja pienenä makupalana muutamat kavalettihypyt.
Väistöt ja takaosan siirtelyt tein käynnissä aika vikkelästi. Väistöt tein etuosan uralla pitäen ja takaosan siltä pois väistättäen. Väistöt oikealle olivat ok, vasemmalle oli vähän tihkaampaa. Jääköhän istuntani kenottamaan liikaa vasemmalle, jolloin Jettikin pyrkii valumaan sinne ja unohtamaan väistöaskeleet? Yritin korjata sitä, ja pienet muutokset parempaan tulivat aina, kun sain istuntaani hilattua pois toiselta puolelta roikkumasta. Oli ilahduttavaa huomata, ettei tahti kärsinyt valtavasti, vaikka ei nyt ollut lennokaskaan. Voisin kuvitella, että selviämme kouluohjelman käyntiväistöistä kohtuullisesti, jos en kippaile ja puserra. Jatkoin vielä takaosan kimpussa hetken tehden takaosan siirtoja sisemmäs. Jetti siirsi takaosansa asiallisesti, mutta tuuppasin sen pari kertaa turhan mutkalle. Sen seurauksena tahti hyytyi tipuaskellukseksi. Tämä tehtävä tuntuu vaikealta hahmottaa, jolloin teen sen välillä ylikorostetusti. Helpompaa oli saada takaosa sisemmäs oikeassa kierroksessa, kun taas vasemmassa se oli vaikeampaa. Arvelen taas istuntani vinouden vaikeuttaneen tätä suuntaa.
Peruutuksissa yritin saada Jettiä rennoksi ja vähän pyöristymään. Yritys oli hyvä, mutta tulos ei kuitenkaan sen mukainen. Jetti kyllä peruutti ilman kummempaa tahmailua, ainakin suurimman osan kerroista, mutta paino ei vain siirtynyt takaosalle eikä Jetti juuri pyöristynyt. Välillä Jetti lähti peruuttamaan vinoon, vaikka en omasta mielestäni ollut muuttanut pyynnöissäni mitään. Yritin tehdä peruutuksia eri kohdissa ja olla mahdollisimman nopea myötäämään, mutta tehtävä ei juuri parantunut. Jäiköhän minulla lopulta liikaa vetoa ohjasta? Liian vähän jotain muuta? Mysteeriksi jäi syy, mutta kouluradalla peruutuksistamme ei juuri olisi pisteitä herunut. Sen sijaan todennäköisesti olisin saanut tuomarilta kommentin ”kättä vasten”.
Laukannostoja käynnistä tein niin pitkillä sivuilla kuin vähän siitä sisempänä. Päätin nostella laukkoja mieleni mukaan, jotta selviäisi, kuuntelisiko Jetti minua vai päättelisikö se mahdollisesta suunnasta toivotun laukan. Kaikki nostot lähtivät pyydetysti, kunhan olin ensin saanut Jetin uskomaan, että halusin laukkaa, en jumittelua. Oli kiva huomata, että sain valmisteltua laukannoston myös kierrokseen nähden vastaisena uralla siten, että Jetti nosti aina pyydetyn laukan. Itse nosto olisi saanut olla terävämpi, mutta muutaman kerran Jetti tuntui kuitenkin ponnistavan laukan takaosallaan, ei vain valuvan etuosan kautta mönkimislaukkaan. Jetti on mukavan tarkka avuista ja toimii kyllä selvillä avuilla pyydetysti. Se kyllä kertoo korostetun selvästi, jos häsellän, puserran ja olen valtavan epämääräinen eikä tee mitään sinnepäinkään. Ihanan opettavaista, vaikkakin välillä ihan kamalaa, kun en saa apuja kohdilleen.
Laukassa en malttanut olla ottamatta muutamia hyppyjä molemmista kierroksista sopivasti kentällä olleelle yksittäiselle kavaletille. Laukka oli vähän mitä oli, jolloin ponnistuspaikat olivat minulta hukassa. Muutaman kerran yritin törkkiä Jettiä kavaletille, mikä ei auttanut asiaa. Sitten päätin yrittää jättää kadoksissa olevan ponnistuspaikan huomiotta ja ajatella vain kavaletin ylittämistä. Tämä auttoi hieman, sillä Jetti kyllä pääsi kavaletista yli ja osasi katsoa askeleensa. Vaikka pieni ponnistuspaikkapaniikki yritti iskeä, pääsimme kuitenkin kavaletista yli siten, että kerran tai pari korkeintaan laukka vaihtui ristilaukaksi. Jotain edistymistä. Parannettavaa olisi sen sijaan rutkasti siinä, etten panikoidu, vaikka en näe ponnistuspaikkaan, vaan liimaan pohkeet tuntumalle ja annan mennä.
Loppuraveissa hain Jettiä rennommaksi pidemmällä ohjalla, mikä onnistui kohtuullisesti. Kokeilin loppuun vielä muutamia askeleenpidennyksiä, jotka olivat kohtuullisia. Eroa tosin voisi olla vielä enemmän, mutta en kyllä juuri ole treenannut Jetin kanssa askeleenpidennystä. Yleensä olen vain muuttanut tempoa ajattelematta itse askelta enempää. Tätä voisikin treenata jatkossa, mutta sitä varten tarvitsen opettajan avut ja huomiot, sillä oma takamustuntumani ei osaa kertoa vielä, milloin tapahtuu oikeita asioita, milloin ei mitään. Vaikka treeni oli melkoinen sillisalaatti, tuli siinä tehtyä asioita mukavan monipuolisesti. Ratsailla olin kolmisen varttia, mikä riitti tällä kertaa mainiosti. Loppuviikosta ehtinemme sitten treenata kouluohjelmiakin, joten viikko oli hyvä aloittaa vähän rennommin.
