Ennen hyppäämisiä teimme huolellisen alkuverryttelyn. Keskityimme ratsastamaan kulmia käynnissä ja teimme niihin jopa laukassa siirtymät käyntiin. Ravissa kulmat sai mennä ilman siirtymistä käyntiin, mikäli hevonen ei oikonut tai ennakoinut. Sen lisäksi teimme pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa sekä testailimme kevyttä istuntaa ravissa ja laukassa. Jetti keksi pitkästä aikaa, että yleensä turvallisemmassa päädyssä oli tällä kertaa jotain epäilyttävää. Niinpä siellä emme päässeet juuri koko tunnin aikana etenemään kovin rennosti, kun lähdin itsekin hölmönä Jetin kyttäilyyn mukaan. Kulmien ratsastamisen sujui joka tapauksessa kivasti. Otin ravista muutaman kerran käyntiin kulmien ajaksi, kun Jetti tuntui pyrkivän omille teilleen. Se auttoi, ja kulmat sujuivat taas paremmin. Kevyt istunta löytyi niin ravissa kuin laukassa kohtuullisesti. Yritin välttää turhaa nojautumista eteen, pitää pohkeet tuntumalla ja irrotella polvia puristamasta. Väistöt sujuivat niin kuin aina, mutta ehkä piirun verran vähemmän tahmaisesti. Lennokasta meno ei edelleenkään ollut, mutta vähän parempaan suuntaan kuitenkin.
Verryttelyhypyt otimme oikeassa kierroksessa hyppäämällä ristikkoa ympyrällä. Ristikolle päästiin aina sen Jetin mielestä huolestuttavan päädyn kautta, jolloin emme päässeet esteelle kovin rauhallisin mielin. Enemmän lähestymiset olivat sellaista kinastelua. Hypyissä unohdin muutamia kertoja jatkaa ympyrän ratsastamista, jolloin ajauduimme kuviolta ulos. Jetti myös vaihteli hypyssä ristilaukkaan niin kuin sillä minun kanssani on tapana tehdä. Ristilaukkaa oli vaikea saada korjattua lennosta, vaikka pyörittelin välillä ylimääräisiä voltteja sen korjatakseni. Lopulta saimme pari asiallista hyppyä, mutta kunnon rytmi jäi uupumaan. Tämän jälkeen tulimme noin 17,5 metrin pystyn ja okserin suoraa linjaa oikeassa kierroksessa. Tehtävä meni ok, kunhan Jetti sai katsoa porttia kertaalleen sille hidastaen. Oma mukautumiseni tosin oli vähän mitä sattuu, mutta päästiinpähän oikeilla askelmäärillä ja kielloitta.
Ennen kertaalleen tultua rataa tulimme vielä kavalettijumppasarjaa, jossa keskityttiin omaan mukautumiseen. Ensin tulimme sen ihan tavallisesti, mikä tällä kertaa minun ja Jetin kohdalla tarkoitti armotonta rämpimistä. Toisella yrittämällä meni sentään jo paremmin. Sitten ohjat otettiinkin yhteen käteen ja tehtävää tultiin toista kättä sivulla pitäen. Tämän jälkeen opettaja meni vielä jumpan päähän, ja hänen käsimerkkejään tuli matkia omalla vapaalla kädellään. Tajuttoman kivaa! Tämän tehtävän aikana sain vähän vihiä siitä, millaista on keskittyä oikeaan asiaan. Tehtävän aikana mietin vain tulevaa enkä jäänyt miettimään aiempaa tai tuijottelemaan just edessä olevia esteitä. Huomio meni mukavasti vain etenemiseen ja seuraamiseen. Tällaisen fiiliksen jos saisi säilymään esteradalla, niin johan olisi.
Tunnin hyppelyt olivat siinä, ja sentään yksi asia onnistui: ei yhtään kieltoa, wohoo! Pulmia toki oli, tärkeimpinä parit huonot ponnistuspaikat sekä oma mukautumiseni. Muutamissa hypyissä en päässyt yhtään mukaan, mutta sain kuitenkin pyrittyä myötäämään kädellä jokaisessa hypyssä enemmän. Laukka olisi toki saanut rullata vielä paremmin, mutta ei se nyt ollut lähelläkään mönkimistä. Esteetkään eivät onneksi tuntuneet niin hurjan isoilta, joten opettaja oli oikeassa pistäessään meidät tulemaan rata tässä korkeudessa, vaikka olin mumissut haluavani 60 sentin radan. Seuraavaksi pitäisi vain saada aloitettua sopiva putki hyppytreenejä, niin jospa se tasaisuus taas löytyisi sieltä.
