Alkuverryttelyssä teimme muutamia käynti-ravi-käyntisiirtymiä sekä ravasimme ja laukkasimme muuten vain kevyttä istuntaa samalla treenaten. Hilima oli alusta asti reippaana, joten tiesin keskittyä hakemaan myös jarruja. Hilima keksikin alussa kiihdyttää aina, kun siirryin kevyeen istuntaan. Opettaja neuvoi välttämään kevyttä istuntaa etenkin pitkien sivujen alussa, jolloin Hilima entisestään halusi kiristää tahtia. Niinpä treenasin kevyttä istuntaa lyhyillä sivuilla sekä ympyröillä. Pitkillä sivuilla pyrin pitämään Hiliman asiallisessa vauhdissa, mikä välillä onnistui, välillä ei todellakaan. Saisin opetella istumaan pidätteiden aikana tiiviisti satulassa, sillä nytkin huomasin lepattavani välillä irti hevosesta, kun yritin saada jarruja toimimaan.
Ensimmäiset hypyt otimme kavalettijumppasarjalle, jossa oli innariväli, yhden laukan väli ja toinen innariväli. Tehtävä tultiin kokonaan kevyessä istunnassa, ja se säilytettiin myös pari kolme askelta tehtävän jälkeen. Hilima pääsi välillä vähän säntäämään ensimmäiseen hyppyyn, jolloin koko tehtävä meni vähän rämpimiseksi. Hienosti tamma kuitenkin sai kavionsa kaikesta yli eikä tuntunut häiriintyvän pienestä hankaluudesta. Välillä sain taas sen odottamaan paremmin, jolloin tehtävä meni aika kivasti. Pääosin sain laskettua Hiliman askeleet ensimmäiseen hyppyyn, jolloin olimme menossa yhtä aikaa.
Seuraavaksi tulimme ensin kertaalleen pelkän suoran linjan (ratapiirroksen esteet 1-2), kunnes tulimme sen ja lisäsimme perään vielä esteet 3-4. Hilima ampaisi taas matkaan vauhdilla, joten aloin tehdä laukannostot vähän myöhemmin. Suora linja meni ihan ok, kun sain maltettua ja sitä kautta Hilimankin vähän odottamaan. Askelia väliin taisi tulla viisi, kun annoin laukan rullata. Kun yhdistimme suoran linjan sekä lävistäjällä olleen linjan, jatkui meno edelleen ihan kohtuullisena. Esteelle numero 3 tullessa Hilima tosin vähän kiihdytti, mutta vaihtoi hienosti laukan vasemmaksi esteellä numero neljä. Hiliman kanssa vauhti ei hirvittänyt, mutta häiritsi kyllä hieman ohjausta. Hilima kuitenkin tuntui menevän mieluummin esteiden yli kuin ohi, jolloin en paneutunut asiaan riittävästi. Ehdin jo ääneenkin tuumata, että pian alan kuvitella, ettei Hilimaa tarvitse edes ohjata, sillä se kuitenkin hakeutuu itse esteelle. Miten se menikään? Ai niin, ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa.
Toisella kierroksella pääsimme koko radan ihan asiallisesti. Hilima vaihtoi muistaakseni molemmat laukat hypyissä oikein, jolloin niitä ei tarvinnut korjata erikseen. Vauhtia oli toki edelleen vähän liikaa, mutta välillä sain oltua jämäkkä ja Hilimankin odottamaan. Pääsin myös vähän jyvälle ohjauksesta, jolloin tietkin esteille olivat ihan asiallisia. Hiliman kanssa hauskaa oli se, etten alkanut turhaan jännittää pientä reippautta, vaan luotin tamman menevän kaikesta yli, kunhan sen saa tuotua esteelle järkevästi.
Lopuksi tulimme vielä muutaman kerran molemmista laukoista vinot hypyt kahdelle suoran linjan pystylle. Hilima oli edelleen ihan intona menossa, mutta sain sen tuotua hyppyihin ihan mukavasti. Laukka taisi esteiden välillä olla jossain kohdassa ristilaukkaakin, mutta Hilima korjasi itsensä hienosti jopa ilman hyppyjä myötälaukkaan. Vinot hypyt eivät tuntuneet missään, sillä ne olivat ihanan maltillisia eikä vinous häirinnyt ratsuakaan. Siihen päättyivät tunnin hyppelyt, ja loppukäynnit kävimmekin pienen maastolenkin kautta. Ihastuin jo ensimmäisellä yhteisellä tunnilla Hilimaan, ja tämän tunnin perusteella ihastus vain syvenee. Siitä tulee kyllä melkoisen tolkku estetamma!
Maastolenkin aikana ehdin jutella opettajan kanssa tulevista tallin harjoitusestekisoista. Juttelun päätteeksi ilmoittauduin kisoihin Jetillä 80 sentin luokkaan ja Hilimalla 60 sentin luokkaan. Ensimmäistä kertaa pääsen osallistumaan samoihin estekisoihin kahdella eri ratsulla, joten olen ihan innoissani. Ihanaa, kun tällaiset pienet asiat ilahduttavat niin suuresti. Toivottavasti molemmat radat menevät kohtuullisesti, niin rohkenen ehkä joskus toistekin tehdä saman tempun.
