Lauantaina vuorossa oli ORK:n Pikkaran Palkinto -estekisojen 70 sentin seuraluokka
Jetin kanssa. Tavoitteena oli saada hyvä kokemus, jotta saisin vahvistettua hieman horjuvaa itseluottamustani vieraskisoissa. Ratsukoita luokassa oli 19, ja arvosteluna 367.1. Starttasin luokan toiseksi viimeisenä eli lähtönumerolla 18.
Verryttelyn menin itsenäisesti Noran ja Kaisan toimiessa ihanasti
henkisinä valmentajinani (kiitos!). Ehdin kävelyttää Jettiä tovin ennen
kuin pääsin siirtymään maneesiin. Maneesissa oli oma puolensa sileän
verryttelylle, kun taas hypyt otettiin omalla alueella. Pääsin ihanasti verryttelyyn sellaisessa raossa, jossa ei ollut maksimimäärää paikalla, vaan tilaa oli rutkasti enemmän.
 |
| Radan este numero 1. |
Sileän verryttelyssä otin muutamia peruutuksia, joiden lisäksi vain kävin kaikki askellajit läpi. Jetti keskittyi mukavasti eikä pällistellyt ylimääräisiä. Tämän jälkeen siirryin verryttelyhyppyihin. Vasemmassa kierroksessa tulin ristikon, pystyn ja okserin kertaalleen, ja ne sujuivat ihan ok. Oikeassa kierroksessa tulin pystyn kahdesti, sillä ensimmäisellä kerralla hyppy tuli pohjaan, kun jäädyin näkemättä ponnistuspaikkaa. Toisella yrittämällä pystylle tuli hyvä hyppy.
 |
| Este numero 4. |
Sen lisäksi otin vielä hypyn okserille, ja se onnistui hyvin, joten päätin hyppyjen riittävän. Jetti oli mukavasti hereillä, mutta esitimme uuden bravuurin: Jetti vaihtoi hypyissä vasemman laukan turhaan oikeaksi. Eikä vain kertaa, vaan useammin. Se kuitenkin korjasi itseään takaisin myötälaukkaankin, mikä vain vahvisti sitä ajatusta, että hevonen oli mukana hommassa. Verryttelyn jälkeen siirryin kisa-alueelle, jossa sain odotella tovin ennen kuin pääsin radalle odottamaan vuorossa olleen ratsukon suorituksen. En esitellyt Jetille mitään esteitä, sillä rata oli ihanan kiltti eli sisälsi vain tavallisia esteitä ja koristeita.
Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Jetti liikkui hyvin, jolloin pääsimme ykköselle nätisti. Vasenkin laukka vaihtui siinä puhtaasti oikeaksi, vau! Kakkonen ylittyi myös hyvin, joskin Jetti laskeutui ristilaukassa ja vaihtoi sen jälkeen laukan vasemmaksi. Kolmoselle pääsimme hyvin seitsemällä askeella. Jetti jatkoi senkin jälkeen ristilaukassa ja nyki päätään alas. Se sai vähän vedettyä minua mukaansa ennen kuin sain sen pään taas ylös. Nelonen lähestyi sen verran nopeasti, että jätin Jetin päätettäväksi sen, vaihtaako se itsensä myötälaukkaan vai jatkaako ristilaukalla. Jetti vipsauttikin itsensä pian kokonaan vasempaan laukkaan. Nelonen ylittyi ok, vaikka Jetti laskeutui siltäkin ristilaukassa.
 |
| Este numero 7. |
Se kuitenkin korjasi itsensä nopeasti vasempaan laukkaan. Viitoselle oli melkoinen matka, mutta se ei pahemmin sekoittanut rytmiä. Hyppy sille oli tosin hieman jarruttava, mutta ei pahimmasta päästä. Kuutoselle tulimmekin taas hyvään paikkaan, ja Jetti vaihtoi hypyssä laukan toivotusti oikeaan, jes! Päädyssä ollut esteroinakasa vei tosin ratsun huomion hetkeksi, mutta sain itse keskityttyä tulevaan hyvin. Seiska ylittyikin hyvin eli pääsimme perusvaiheen virheettä.
 |
| Este numero 8. |
Uusintaan lähtiessä yritin hakea vähän kierroksia, mutta se jäi puolitiehen. Kasi ylittyi kuitenkin hyvin, ja Jetti vaihtoi hypyssä laukan vasemmaksi. Yritin kääntää tiukemmin viitoselle, mutta olin vähän myöhässä, ja tiestä tuli aiottua pidempi. Ysille tuli taas pieni jarrutus, mikä ei kuitenkaan sotkenut etenemistä. Kympin Jetti hyppäsi helposti ja vaihtoi laukankin taas oikeaksi. Tie yhdelletoista oli tiukempi, mutta hypyssä jäin matkasta, kun Jetti lähtikin vähän kauempaa eikä ottanut miniaskelta. Sen jälkeen olimmekin ristilaukassa, mutta Jetti korjasi itse itsensä taas vasempaan. Spurttasin vähän viimeistä eli estettä numero 12 kohti. Se ylittyi mukavan varmasti, ja kuin kruunaukseksi koko radan ristilaukkailoittelulle oli Jetti tämänkin hypyn jälkeen hetken ristilaukassa, kunnes korjasi itsensä vasempaan laukkaan. Joka tapauksessa: puhdas suoritus, jes!
 |
| Radan viimeinen este eli numero 12. |
Radan jälkeen olin niin fiiliksissä. Se meni kivasti ja aika tasaisesti! Jetti liikkui ja hyppäsi vaivattomasti. Juuri tällaista olen kaivannut ja ihanaa, että se onnistui tänään. Taputtelin Jetin niin hyväksi kuin vain saatoin ja kehuin sen maasta taivaisiin. Juuri tällaisesta Jetistä minä tykkään. Kun se keskittyy, liikkuu ja hoitaa hommansa, on sen kanssa todellakin ilo mennä. Seuraavana hommana onkin oppia, miten saan itseni ratsastamaan niin, että Jetti voi toimia useimpina kertoina näin. Tällä ratsastuksella sijoitumme luokassa sijalle 8. Ei siis yhtään hullummin, vaan puolivälin paremmalle puolelle. Oman suorituksen jälkeen jäi vielä polttelemaan, että olisipa ollut kiva mennä se 80 senttiä. Tällaista tunnetta tarvitsen: varmuutta ja intoa mennä enemmän. Sitä varten pitää treenata kotona ja osallistua sellaisiin kisoihin, joissa jännittäminen ei mene innon edelle. Toivottavasti alamme taas olla Jetin kanssa paremmin samoilla aaltopituuksilla, sillä tällaista menoa olen haikaillut jo tovin. Mahtava kisapäivä, mahtava hevonen ja mahtava laji!
Kuvista kiitos Kaisalle ja videosta kiitos Noralle!
