Tänään vuorossa oli Artsin koulutunti, jonka menin Pavella. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä. Treeniaiheena oli vastalaukka. Ennen varsinaisia tehtäviä olin verrytellyt Paven kaikissa askellajeissa. Pavella tuntui olevan selvästi nihkeämpi päivä, ja se hirveili tavallista enemmän.
Aloitimme heti nostamalla pitkän sivun alusta ravista kierrokseen nähden vastaisen laukan. Noston jälkeen laukkasimme pitkän sivun lähes loppuun, siirryimme raviin ja pyöräytimme kulman tuntumaan voltin. Toisen pitkän sivun menimme samaan tapaan. Pave nosti aluksi laukat aivan oikein. Siirtymiset laukasta raviin olivat vähän epätasaisia, mutta voltti auttoi aina tasoittamaan tilanteen. Paven nihkeilypäivä taisi kierosti auttaa näissä siirtymisissä alaspäin. Pian Pave olikin jo opetellut tehtävän ulkoa ja alkoi ennakoida. Jo lyhyellä sivulla se alkoi kiirehtiä ja yritti rikkoa laukalle, sillä tiesi sen olevan tulossa. Sainkin käyttää pätkän pitkästä sivusta siihen, että sain Paven odottamaan ravissa. Vasta sitten pääsin taas tekemään noston. Paven intoilu aiheutti myös sen, ettei se enää kuunnellut, kumpaa laukkaa siltä halusin. Laukka kuin laukka, se taisi ajatella. Niinpä vastalaukka ei aina noussutkaan, vaan Pave nappasi myötälaukan. Tällä kertaa oikea laukka nousi vastalaukkana kuitenkin vasenta laukkaa helpommin.
Välinumerona laukkatehtävien välissä hurruuttelimme uraa myöten ravissa ja suuntaa vaihdoimme keskihalkaisijan kautta. Pave oli vähän herännyt hommiin, jolloin etenkin keskihalkaisijalla se esitti sangen pätevää ravia. Johan siihen löytyi liikettäkin, kun vain pyysi ja antoi sen mennä. Tässä auttoi kovasti se, että ratsasti ravin hyväksi myös kaarteissa eikä antanut energian sammua niihin.
Palasimme vielä samalle laukkakuviolle pienin muutoksin. Nostimme kierrokseen nähden vastakkaisen laukan edelleen pitkän sivun alusta ravista. Emme kuitenkaan siirtyneet raviin ja pyöräyttäneet volttia, vaan ratsastimme lyhyen sivun läpi vähän puoliympyrämäisesti. Nyt siis pääsimme varsinaisen vastalaukan pariin. Ehdimme tehdä tätä vain oikeassa laukassa eli vasemmassa kierroksessa. Pave jatkoi ennakointiaan, mutta kun pääsimme toivottuun laukkaan, sujui se samoin kuin puoliympyrämäinen tie vastalaukassa ihan asiallisesti. Sain itse olla tarkka, etten lähtenyt soutamaan selässä, vaan istuin rauhassa tuntuman säilyttäen. Pave ei onneksi tällaisissa tehtävillä pidä vastalaukkaa suurena numerona, jolloin se puksutti sen aika helposti.
Tunnissa hyvää oli juurikin varsinaisen vastalaukkakaarteen onnistuminen. Petrattavaa olisi ollut siinä, että olisin saanut Paven kuulolle ja etenkin rennommaksi niinä kertoina, kun se alkoi ennakoida tulevaa. Hirveilyä oli tänään ravissa melko paljon, ja taisinkin mennä Paven täpinöihin mukaan. Olisi pitänyt osata olla niin zen. Ihan kuin olisin todennut joskus tämän ennenkin. Om-harjoitukset siis jatkukoot.
