Lauantaina änkesin Paven kanssa estetunnille viiden muun ratsukon seuraksi. Hyppäsimme maneesissa, joka tuntui kutistuvan esteiden ja kuuden ratsukon kanssa tavallista pienemmäksi. Onneksi siihen taas talven aikana ehtii tottua. Sen jälkeen ulkokentät ovatkin ihanan suuria.
Alkuverryttelyssä pyörittelimme pääty-ympyröitä ja yhdelle pitkälle sivulle loivaa kiemuraa. Laukkaa otimme mukaan toisen pitkän sivun verran. Pave oli muutoin ok, mutta asetus vasemmalle ei mennyt kovin hyvin läpi. Niinpä Pave kanttasi kulmat yhtenä pötkylänä juurikaan asettumatta tai taipumatta. Yritin työstää tätä, mutta vähän turhan ponnettomasti.
Ennen rataa tulimme kahden kavaletin suoraa linjaa, yksittäistä estettä ympyrällä, kahden pystyn suoraa linjaa lävistäjällä sekä askeleen pysty-okserisarjan ja pystyn kaarevaa linjaa. Kavalettitehtävällä saimme tultua linjan viidellä askeleella molemmista suunnista. Laukan sai hakea hieman tavallista lyhyemmäksi, jotta askeleet mahtuivat tasaisesti. Ympyrällä olleelle pystylle tuli töksähtäviä hyppyjä, kun keskityimme Paven kanssa kyttäämään jännää katsomopäätyä. Jännän äärellä tuppaan jäämään liikkeen taakse liian pitkäksi aikaa, jolloin en ehdi hyppyihin mukaan. Niin kävi nytkin. Lävistäjällä olleelle suoralle linjalle tulimme kaarteesta. Väli oli kuitenkin viidellä askeleella hieman lyhyt, jolloin sen selvitti vähän hitaammallakin laukalla. Askeleen sarja oli seinässä kiinni, ja tulimme sille kaarteesta. Laukka sammui tässäkin, jolloin esitimme kelvottomia rämpimisiä sarjalle. Sen seurauksena myös kaareva linja yksittäiselle pystylle meni ylimääräisen askeleen avulla. Niin ja olihan se pysty siellä jännässä katsomopäädyssä, mikä sai meidät (köh, minut) taas suolapatsastelemaan. Pave kuitenkin hyppäsi kiltisti tämänkin tehtävän esteet, vaikka joutuikin näkemään kuskin jäätymisen takia enemmän vaivaa.
Lopuksi tulimme radan: oikeassa laukassa pysty, siitä vasemmassa laukassa kavalettien suora linja, seuraavaksi lävistäjällä ollut suora linja, josta oikeassa laukassa askeleen sarjan ja yksittäisen pystyn kaareva linja. Radan korkeus oli noin 60–75 senttiä eli kilteissä lukemissa pysyttiin (harmi, ettei hermoileva mieleni sitä käsittänyt). Ykköselle tulimme edelleen aika jännän katsomopäädyn ohi. Pave intoutui jostain ja lähti sen ohittamisen jälkeen vähän ampaisemaan. Minä totesin, että ei siihen varmaan voi vaikuttaa ja siirryin matkustajaksi. Tuloksena oli ohimeno ykkösestä vasemmalta. Uusintayrityksellä sain ratsastettua lähestymisessä, mutta jäin mummolaukkaan. Niinpä ykkönen ylittyi, mutta ponnettomasti ja ilman laukanvaihtoa. En edes alkanut yrittää vaihtoa, joten rämmimme kavalettilinjalle ristilaukassa. Kavalettilinja meni nyt neljällä askeleella, joten päätin soveltaa saman askelmäärän lävistäjälinjalle, mikä onnistuikin. Lävistäjälinjan jälkeen olimme toivotusti oikeassa, mutta hitaassa laukassa. Niinpä askeleen sarja meni taas rämpien, ja pistimme edelleen sen ylimääräisen askeleen kaarevalla linjalla pystylle. Saimmekin tulla sarjan ja kaarevan linjan heti perään uudelleen. Yksittäiselle tehtävälle sain tsempattua, jolloin sarja meni aavistuksen paremmin, ja ylsimme lopulta kaarevan linjan päässä olleelle pystylle kuudella askeleella.
Nämä riittivät tunnin hyppelyiksi ja hyvä niin. Ratsastin taas niin käsijarru pohjassa takapenkillä istuen, ettei Paven huumorintaju olisi sitä varmaan kovin pitkään enää jaksanut. Sujuvuus oli kaukana, kun ennakoin ongelmia ja yritin välttää ne istumalla ihan kaiken varalta koko ajan liikkeen takana. Estettä kohti vielä pahensin asiaa nojaamalla askel askeleelta taaemmas. Mukaudupa siinä sitten hyppyyn, kun lähestulkoon roikun hevosen hännässä kiinni. Mieleni on taas vetäytynyt jännityslinjojen taakse ja keskittyy vain miettimään, mikä kaikki voi hypätessä mennä mieleen. Tämän aiheutti pari putoamista estetunneilla liian lyhyen ajan sisällä. Arkajalkuuteni ei ole uusi juttu, mutta sitäkin ärsyttävämpi. Sen sijaan, että visioin epäonnistumisia, minun pitäisi keskittyä ja napata Pave kuulolle. Jos saisin meidät molemmat ajattelemaan edessä olevaa estettä, menisimme siitä myös todennäköisesti kerralla yli. Mutta jos minä mietin sataa eri tapaa pudota, taitaa Pave pohtia samaan aikaan sataa eri tapaa välttää hyppääminen ja päästä kevyemmällä. Siinäpä loistava yhdistelmä.
