Sunnuntaina oli taas maaston vuoro. Pave sai reissuun turvaponiksi Vaken lisäksi Tuutin, joten olimme hyvin valmistautuneita autojen kohtaamiseen. Lenkkinä oli edelliskerralta tuttu reitti teitä ja metsäpolkuja pitkin kankaille, niiden läpi toiselle tielle ja siitä lentokenttäreitin kautta tallille. Tieosuudet menimme tosiaan siten, että Pave sai olla letkassa keskellä.
Reissun aikana kohtasimmekin vain yhden auton. Pave pysyi turvaponien ansiosta nahoissaan, vaikka säpsähtikin auton ollessa kohdalla. Sen sijaan suurempi hui Paven mielestä oli pelto-osuuden reunalla pihassa venettä korjannut mies. Sitä piti ihan sivuaskeleen verran kavahtaa. Hassu. Muutoin reissu meni oikein mainiosti. Pave johti kaikki muut paitsi tieosuudet oikein hyvin. Laukassa se ensin vähän himmaili, mutta hiljalleen lämpeni ihan mukavaan menoon.
Tallille sai palata taas hyvillä mielin. Autot ovat Pavelle (ja minullekin) vielä jänniä, mutta nyt se ottaa ne turvaratsun kanssa kohtuullisen asiallisesti. Ainakin, kun autot eivät mene ihan tuhatta ja sataa ohi. Toivottavasti olemme hiljalleen palaamassa takaisin tuttuun maastoilumeininkiin ilman suurempia jännityksiä. Talvella kohtaamisia autojen kanssa tulee väistämättä enemmän, kun teitä joutuu käyttämään enemmän kankaiden peittyessä lumen alle. Lisää maastoilua siis vain, niin kuin tähänkin asti.
