Flunssan jonkinlaisen taltuttamisen jälkeen hevostelut jatkuivat sopivasti Artsin koulutunnilla. Menin tunnin Pavella yhdessä kolmen muun ratsukon kanssa. Tunnin treeninä olivat pohkeenväistöt sekä vastalaukka. Ennen tehtävien pariin siirtymistä kävin askellajit rennosti läpi. Pave eteni ihan mukavasti ja oli aika tasainen alusta alkaen.
Ensimmäisenä tehtävänä tulimme pitkää lävistäjää, jonka ensimmäinen kolmannes tultiin pohkeenväistössä, toinen kolmannes sulkutaivutuksen kaltaisesti pitäen takaosa väistössä, mutta etuosan väistön suuntaan asettaen ja viimeinen kolmannes taas pohkeenväistössä. Tulimme tehtävän kertaalleen käynnissä. Siinä minulla oli aikaa hakea avut kohdilleen, jolloin saimme esitettyä Paven kanssa sekä väistöä että haettua asetusta väistön suuntaan eli hyvin etäisesti sulkutaivutuksen alkeita. Olisin mieluusti työstänyt tehtävää enemmänkin käynnissä, mutta siirryimme yhden kierroksen jälkeen raviin. Sittenpä hommasta tulikin työlästä. Pave jännittyi väistöyrityksissä hiiteen, ja yleensä lävistäjästä meni vähintään puolet siihen, että neuvottelimme tehtävän ideasta. Opettaja muistutti tekemään pidätteet väistön vastakkaisen puolen ohjalla ja pyytämään sinnikkäillä pohjemerkeillä Pavea ottamaan väistöaskelia. Tärkeää oli myös muistaa pitää väistättävä pohje paikoillaan eikä nakata sitä turhaan taaemmas. Minulla meni oma aikani tajuta, ettei ohjissa, varsinkaan molemmissa, roikkumisella saavuttanut mitään. Kun sain rytmitettyä pidätteet ja pohjepyynnöt sekä vähän rentoutettua Pavea, esitti se lopulta aina muutamia asiallisempia väistöaskelia. Tekemistä kyllä riitti, mutta onneksi saimme hetkittäin ymmärrettyä toisiamme. Opettaja hoksautti, että tässä vaiheessa ei väistössä tarvitse huolehtia vauhdista, vaan juurikin niistä ristiaskelista. Kun ne alkavat sujua, voi tehtävään lisätä uuden vaatimusasteen eli sujuvan etenemisen.
Tämän jälkeen tulimme laukkatehtävää. Aloitimme myötälaukalla pyöräyttämällä tarvittaessa pääty-ympyrän. Sen jälkeen ratsastimme sopivan lyhyen lävistäjän, jonka jälkeen jäi vielä pätkä pitkää sivua mennä vastalaukkaa. Ennen kulmaa siirryimme raviin ja menimme siinä lyhyen sivun, kunnes toisen pitkän sivun alusta nostimme taas kierrokseen nähden vastaisen laukan ja tulimme toisen lävistäjän päätyen takaisin myötälaukkaan. Lävistäjillä oli tärkeä muistaa pitää laukka riittävän lyhyenä, jotta tasapaino säilyi. Pave teki tehtävän vasemmassa laukassa aika näppärästi. Kunhan siis istuin selässä rauhassa enkä antanut Paven venähtää pitkäksi. Oikeassa laukassa en oikein saanut Pavea vasemmalta pehmeäksi, jolloin se jäi vähän kenottamaan oikealle. Sen huomasi lävistäjillä, joilla Pave olisi mielellään ajautunut koko ajan vain enemmän oikealle kuin mennyt lävistäjän reitillä ja suoristunut siitä sitten pitkälle sivulle vasempaan kierrokseen. Siirtymiset laukasta raviin olivat myös aika kamalia. Pave sai lähes aina kiskaistua minut irti satulasta, jolloin siirtyminen sekä asiallinen ravi tulivat vasta hyvän tovin päästä. Lopulta sain istuttua vähän jämäkämmin, jolloin siirtymiset paranivat hieman, mutta petrattavaa niihin jäi rutkasti.
Loppuravissa annoin Paven venyttää eteen ja alas sen kummempia enää vaatimatta. Vaikka väistöissä ja siirtymisissä oli pulmansa, oli Pave tänään kivempi kuin olin etukäteen ennakoinut. Kaikissa askellajeissa oli kuitenkin hyviä, helppoja ja kevyitä hetkiä, joissa me molemmat maltoimme vain olla. Lyhyet ja helpotetut vastalaukkahetket olivat myös siinä mielessä onnistuneita, ettei niillä tarvinnut jännittää laukan säilymistä juurikaan. Mitä tulee väistöihin ja siirtymisiin, niin niitä täytyy vain treenata. Ahkerasti.
