Sunnuntaina oli taas maastolenkin vuoro. Minä lähdin Pavella ja Kaisa Vakella, joka sai taas toimia Paven henkivartijana tieosuuksilla. Kävimme hyvin tutun lenkin teitä, metsäpolkuja ja kankaita yhdistellen.
Alkumatkasta Pave taisi törmätä pienten, vihreiden menninkäisten laumaan, sillä niin ankarasti se alkoi metsäpolulla puhista. Minähän en puusilmänä mitään nähnyt, joten Pave päätti yrittää pelastaa meidät pyörähtämällä kotia kohti. Onneksi viisas ja järkevä Vake oli torppaamassa Paven pidemmät pakosuunnitelmat. Vake sai sitten johdattaa meidät jännän paikan ohi.
Otimme yhden rauhallisen laukkapätkän, joka sujui ihan hyvin. Pave tuntui vähän jännittyneeltä, mutta ei onneksi enää nähnyt mitään säikähtämisen arvoista. Laukan jälkeen taitoimme loput matkasta ravaten ja kävellen. Pave keksi vielä loppumatkasta puhista jollekin, jolloin Vake sai taas siirtyä keulille johdattamaan meidät turvallisesti kotiin. Matkan aikana vastaan tuli pari autoa ja pari mopoa, joiden kuskit onneksi fiksusti sammuttivat pärisevät vempeleensä. Se oli oikein hyvä juttu, sillä niistä lähti melkoinen mökä. Tällä kertaa siis moottoreilla varustetut välineet eivät olleet ongelma, ainoastaan Paven vilkas mielikuvitus. Vaihtelua elämään.
