Parempia hyppyjä

Tiistain Tallinmäen estevalmennus korvautui oman opettajan estetunnilla. Onneksi pääsimme kuitenkin hyppäämään. Ratsunani oli Pave ja tunnin jaoin kahden muun ratsukon kanssa.

Verryttelytehtävänä tulimme ensin ravipuomeja neliökahdeksikolla. Puomit siis ylitettiin suoraan ja suuntaa sai vaihtaa oman mielen mukaan. Tulimme samaa tehtävää myös laukassa puomeilla vaihtoja hakien. Muistin käyttää ulkoapuja käännöksissä hyvin, jolloin ne sujuivat mukavasti. Puomeille pääsimme suorana, ja Pave ylitti ne tasaisesti. Laukassa oli ensin hieman tien kanssa hakemista, sillä puomit tulivat nopeasti käännöksen jälkeen eteen. Tie ja rytmi alkoivat kuitenkin löytyä, jolloin pääsimme puomit asiallisesti. Vaihdot eivät onnistuneet, vaan saimme vain kerran vaihdettua puomeilla oikean laukan vasemmaksi. Muuten korjasin laukat puomien jälkeen ravin kautta.

Ensimmäiset hypyt otimme kahden esteen 17,5 metrin suoralle linjalle. Väliä tultiin heti neljällä askeleella. Se onnistui meiltä Paven kanssa, mutta opettaja hoksautti tulemaan alusta asti sujuvampaa laukkaa eikä jättämään ratsastusta eteen liian myöhäiseksi. Suoran linjan jälkeen tulimme neljän hypyn tehtävän, joka alkoi vasemmassa laukassa kulmassa olleelta kavaletilta, jatkui lävistäjälle olleelle askeleen sarjalle ja päättyi toiseen kulmassa olleeseen kavalettiin. Tehtävä meni muuten hyvin, mutta en saanut Pavea nappaamaan sarjalla oikeaa laukkaa, jolloin hurautimme toiselle kavaletille vastalaukassa. Se hieman sotki rytmiä, mutta onneksi edessä oli vain kavaletti. Pave hyppäsi sen hyvin ja nappasi siinä oikean laukan.

Sitten tulimmekin jo radan kahdesti. Ensimmäisellä kierroksella korkeutena oli noin 70 senttiä, toisella kierroksella noin 80–90 senttiä. Ensimmäisellä kierroksella jäin vähän himmailemaan, jolloin lähestymiset esteille eivät aina osuneet nappiin, ja Pave joutui ottamaan miniaskelia. Hypyt eivät niiden takia olleet kovin sujuvia, ja pari mukautumistani oli taas sangen kamalia. Onneksi Pave oli niiden jälkeen aina odottamassa alla, että kuski malttoi laskeutua sieltä ilmoista takaisin satulaan. Hyvää oli kuitenkin se, että radan linjat menivät toivotuilla askelilla, ja Pave meni kaikesta epäröimättä yli.

Toiselle kierrokselle tajusin lähteä paljon sujuvammassa laukassa. Annoin Paven laukata reippaammin, ja saimmekin parsittua suoritustamme aiemmasta aika hyvin. Pari miniaskelhyppyä mahtui vielä mukaan, mutta tällä kertaa olin niistä kartalla ja pystyin mukautumaan niihin helpommin. Kaikista parasta tällä radalla oli se, etteivät muutamat 90 sentin esteet tuntuneet missään. Meno oli helppoa ja sujuvaa. Jes!

Tästä tunnista jäi todella hyvä mieli. Pave eteni tänään mukavan sujuvasti, mutta ei lähtenyt kipittämään lainkaan. Sain itse myös ratsastettua paremmin ja mikä parasta, sain keskityttyä olemaan kädellä mahdollisimman rento. Olipa mukava hypätä ilman suurempaa säätötarvetta. Kyllähän se on tiedetty, että Pave osaa, kunhan kuski ei sekoita pakkaa.