Lauantaina lyöttäydyin tunnille, kun perjantain kouluvalmennus peruuntui harmillisesti. No, tällä tunnilla pääsimme hyppelemään pieniä esteitä, joten mikäs siinä. Ratsunani oli Pave, ja ratsukoita tunnilla oli yhteensä viisi. Tunnin piti tuttu tuuraava opettaja. Skippailen alkutunnin puomipitoiset tehtävät ja kertaan vain tunnin varsinaiset hyppytehtävät. Ne olivat 17 metrin suora linja, sama linja sekä sen jälkeen tullut lävistäjäportti sekä lopuksi suunnanmuutosesteenä hypätty hassu este, jossa kaksi pystyä oli laitettu siten, että ne muodostivat plusmerkin.
17 metrin suora linja meni tänään ihan ok. Pavella ei ilmeisesti ollut ylimääräistä energiaa jemmassa, joten se ei kummemmin kipitellyt menemään. Paikoin se jopa tuntui turhankin rauhalliselta. Suoran linjan pääsimme kuitenkin aika asiallisesti viidellä askeleella, vaikka kerran tai pari linja meinasi jopa käydä pitkäksi. Jäin varmasti jarruttelemaan menoa odottaen hetkeä, kun Pave lähtisi kipittämään. Kun sitä ei tullut, jarrutti ennakoimiseni Paven eteenpäinpyrkimystä. Suora linja höystettynä lävistäportilla meni myös ihan hyvin.
Plusmerkkiä muistuttanut suunnanmuutoseste meni myös ihan mukavasti. Pave ei kummemmin ihmetellyt erikoisempaa estettä, vaan hyppäsi sen ihan hyvin. Siinä saimme sekä vaihdon että jouduimme korjaamaan laukan ravin kautta. Esteellä oli hyvä treenata sitä, ettei mennyt hevosen edelle, vaan odotti rauhassa esteen tulemista. Vaikka Pave ei ole tähän mennessä esteitä kyttäillyt, on erikoisemmilla estellä aina hyvä treenata myös hieman liikkeen takana olemista. Eipähän tule könötettyä siellä etukenossa.
Vaikka tunti meni ihan kohtuullisesti, jäi siitä aika valju fiilis. Pave tuntui jotenkin ponnettomalta, ja sellainen iloinen eteneminen oli kadoksissa. Murehdin tätä asiaa jo satulassa istuessani, mikä varmasti söi tunnista iloa. No, jokainen tunti ei ole yhtä hihkumista, mutta hyvää treeniä kuitenkin.
Videoista kiitos Lauralle ja Päiville!
