Matkustelun seuraukset

Tiistaina oli taas Pian estetunti, jonka menin Pavella. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä. Alkuverryttelyssä menimme kaikki askellajit läpi. Opettaja toivoi meiltä selvää taivuttelua sekä muhkeutta askeleeseen. Suuria onnistumisia ei tullut, mutta sentään etenimme kohtuullisesti. Verryttelimme laukassa kiemurauralla olleilla puomeilla, joilla pyrittiin saamaan vaihdot. Puomit tulivat kaarteiden jälkeen aina nopeasti vastaan enkä ihan ollut aina tilanteen tasalla. Niinpä tiet olivat paikoin sangen kummallisia, ja tulimmepa muutamia kertoja puomeille hyvin vinkkarassa. Ei siis ihme, etteivät laukat ottaneet vaihtuakseen. Taisimme saada ehkä kaksi onnistunutta vaihtoa koko tehtävällä. Lisää treeniä tähän, etenkin tien ratsastamiseen.

Ennen rataa hyppelimme tuttuun tapaan yksittäisiä tehtäviä. Tien ratsastaminen tuotti edelleen vähän pulmia, ja vilahtipa Pave yhdeltä tehtävältä sen takia ohikin. Muutoin tehtävillä minun piti muistaa säilyttää hyvä laukka, mutta olla nohittelematta turhia. Esimerkiksi jumppasarjalla erehdyin pyytämään Pavea turhaan eteen, jolloin koko tehtävä meni hätäisesti hypehdellen. Pitäisi muistaa ratsastaa se laukka kerralla sujuvaksi eikä viime hetkellä tehdä ratkaisuja, joskus vääriäkin.

Kaisalle kiitos tästä!

Sitten hyppäsimmekin radan pariin kertaan maltillisilla korkeuksilla. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme ympyrän kaarella olleet pystyt. Väli meni kahdella askeleella, kun sain tien paremmin kuntoon kuin aiemmin tunnilla. Jumppasarjalle tulimme kohtuullisesti, ja se menikin ihan ok. Sen jälkeen jäin vähän himmailemaan, mikä heijastui nelostehtävälle. Askel ei sopinut sarjan väliin, ja Pave viurahti okserista ohi. Uusintakierroksella tsemppasin vaihteeksi, jolloin pääsimme sen paremmin. Vinohyppy viitoselle meni ihan ok samoin kuin sama este uudelleen hypättynä. Pientä arpomista tiessä oli, mutta kohtuullisesti niistä selvisimme.

Toisella kierroksella radan esteet 1–4c menivät nyt mukavasti. Viitosena ja kuutosena olleita vinohyppyjä saimme treenata parin ekstrakierroksen verran. Esitimme vielä yhden ohimenon, kun yritin hyppyyttää Paven pystylle liian kaukaa, jolloin se sakotti minua hölmöydestä. Tämän jälkeen muistin taas, etteivät päättömät roikaisut ole tavoiteltava juttu ja sain parsittua tiet ja lähestymiset näillekin esteille kuntoon. Tätä kohtaa lukuun ottamatta rata meni vähän tasaisemmin kuin ensimmäinen kierros, mikä oli hyvä parannus.

Tunnin aikana opettaja kertasi tosi hyvin perusasioita. Jokainen askel piti muistaa ratsastaa eikä heittäytyä matkustamaan. Pave sakotti minua hyvin niistä kerroista, kun en ratsastanut, vaan jätin kaiken sen varaan. Pave kuitenkin malttoi tällä kertaa tosi hyvin, jolloin meno oli kohtuullisen tasaista läpi tunnin. Tosin sitä pontevuutta, opettajan sanoin muhkeutta, saisi olla aina vain enemmän. Pavea ei sinällään tarvitse hoputella eteen, mikä tuudittaa minut varmaan siihen ajatukseen, että etenemme riittävästi. Emme kuitenkaan vielä ole saaneet sitä oikeasta temposta kiinni, mutta eiköhän se treenien myötä löydy.