Viimein Viivin satulassa

Keskiviikkona lyöttäydyin Tallinmäelle tunnille, jolla oli luvassa esteitä. Pääsin ensimmäistä kertaa tunteja tekevän yksityisratsun, 1997 syntyneen Vivinetin eli Viivin satulaan. Kivaa! Mitä Viiviä olen sivusta seurannut, niin se on vaikuttanut mukavalta. Etenkin esteillä tamma on tuntunut hanskaavan homman ja menevän reippaasti.

Tunnin sisältö oli sama kuin edellispäivän estetunnilla. Alkuverryttelyn teimme itsenäisesti sileällä. Kävin Viivin kanssa kaikki askellajit läpi, mikä sujui mukavasti. Seuraavaksi verryttelimme vielä uusilla pehmopuomeilla, hassuja moiset. Tulimme niitä neliökahdeksikolla ensin ravissa, sitten laukassa. Molemmissa askellajeissa sai vaihtaa suuntaa oman valinnan mukaan. Viivi meni puomit niin ravissa kuin laukassa aika mukavasti. Sain käännettyä sen tehtävälle hyvin ulkoavuilla, ja Viivi eteni puomit helposti suorana. Laukassa saimme ensin tehdä suunnanmuutoksen jälkeen vaihdot ravin kautta, mutta lopulta sain Viivin nappaamaan puomeilla kertaalleen vaihdot molempiin suuntiin. Ennen rataa tulimme vielä kahden esteen 17,5 metrin suoran linjan. Me pistimme väliin sopivat viisi askelta ilman pulmia. Sitten ennen rataa hyppäsimme vielä kavaletin, askeleen sarjan ja toisen kavaletin tehtävän kertaalleen. Jäin siinä vähän himmailemaan, mikä näkyi sarjan tuntumisena pitkältä, mutta Viivi selvitti sen askeleella samoin kuin muunkin tehtävän oikein asiallisesti.

Sitten hyppäsimmekin radan noin 70–80 sentin korkeudella. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa, ja ykkönen ylittyi hyvin. Kakkoselle tulimme myös asiallisesti, mutta sen jälkeen tuli pieni temponmuutos, ja suunniteltu viides askel ennen kolmosestettä jäi ahtaaksi. Matka kuitenkin jatkui. Neloselle oma mukautumiseni oli taas nätisti sanottuna hieman ampaiseva, mutta Viivi ei onneksi piitannut tästä, vaan jatkoi kaarevalla tiellä viitoselle ja hyppäsi senkin puhtaasti. Edessä oli enää askeleen sarja. Viivi eteni ihan hyvin, ja tulimme hyvään ponnistuspaikkaan, mutta sarja tuntui edelleen hieman pitkältä. Viivi kuitenkin hyppäsi b-osan reippaasti, vaikka askel olisi saanut vähän venyä lähemmäs sitä. Rata sujui kuitenkin aika tasaisesti, ja Viivi pysyi mukavasti sen läpi kuulolla.

Olipa taas kivat hyppelyt! Vieläpä ihan uudella tuttavuudella! Viivi keräsi kyllä pisteet kotiin, sen verran mukava hyppykaveri se oli. Vaan sellaisia ne suomenhevoset monesti tuppaavat olemaan. Viivin kaltaisen ratsun hieman isompana ja nuorempana ottaisin milloin vain tuntiratsujen joukkoon. Pitää toivoa, että pääsen toistekin vielä Viivin kyytiin.