Maanantain koulutunnilla pääsimme treenaamaan myötä- ja vasta-asetuksia. Ratsukoita oli yhteensä kuusi, minulla ratsuna oli Pave. Alkuverryttelyssä pyörittelimme keskiympyröitä sekä menimme muualla tavallisesti uraa myöten. Haeskelin asetuksia läpi, ja oikea puoli tökki taas vähän enemmän. Sisäpohkeeni ei herännyt hommiin, jolloin en niin saanut notkisteltua Pavea siihen suuntaan. Muutoin Pave toimi ihan mukavasti ja ravasi kohtuullisen aktiivisesti.
Seuraavassa kuviossa teimme ravissa myötä- ja vasta-asetuksia niin pitkillä sivuilla kuin pääty-ympyröillä. Ympyrällä vasta-asetukset tehtiin avoimen sivun puolella ilman seinän tai aidan tarjoamaa tukea. Vasta-asetuksissa huomasin taas syvän rakkauteni sisäohjaan. Sen sijaan, että ulkokäsi olisi osannut pyytää vasta-asetusta, halusi sisäkäsi roikkua ohjassa koko ajan. Sain suunnilleen tuijottaa sisäkättäni ja komentaa itseäni hellittämään sillä, jotta sain sitten ajateltua ulkokättä ja vasta-asetusta. Ongelmaksi muodostui se, että jäin näpertämään liikaa molemmilla ohjilla. Yritäpä siinä sitten hevosena päätellä, mitä se kuski haluaa, kun molemmissa ohjissa tapahtuu jatkuvasti jotain, hoh. Onneksi kuviota tahkottiin sen verran pitkään, että sain myös vähän tsempattua. Kun tajusin, ettei vasta-asetus tarkoittanut hevosen vääntämistä mutkalle, sain tehtyä sen kohtuullisesti ja liioittelematta. Onnistuneempien vasta-asetusten jälkeen olikin helppo palata takaisin myötäasetukseen.
Samaan kuvioon lisättiin laukannosto ravissa tehdyn pääty-ympyrän jälkeen. Pitkän sivun keskellä hevosia käytettiin vasta-asetuksessa ja sen jälkeen hurautettiin vielä pääty-ympyrä laukassa. Jälleen sen avoimella sivulla vasta-asetusta hyödyntäen. Paven keskittyminen meni taas siihen, että se seurasi kavereitaan ja yritti lähteä niiden mukaan. Jäin niinä hetkinä aina raviympyrälle hakemaan ratsua kuulolle ennen kuin lähdin matkaan. Laukassa vasta-asetukset olivat ravia vähän hankalampia. Ilmeisesti käteni seilaavat laukassa ravia enemmän, jolloin niiden hallitseminen vaatii enemmän töitä. Mutta kun taas pääsin irti sisäohjan ihastuksestani, sain vähän petrattua. Muutoin laukassa opettaja komensi hakemaan isoa, mutta kontrolloitua menoa. Me kun tuppasimme joko jäämään pieneen hissuttelevaan laukkaan tai sitten reippaammin mennessä Pave valahti tavarajunaksi ja kiihdytti oman mielensä mukaan. Tuntuma, jämäkkä istunta ja pohkeet. Siinäpä ne avaimet, joilla saimme parit paremmat laukkahetket. Etenkin vasemmassa laukassa saimme pari kivaa pätkää, jossa Pave laukkasi pontevasti, mutta pysyi allani rauhassa. Kyllä kelpasi!
Loppuravissa annoin Paven venyttää taas eteen ja alas. Tunnilla sain hyvin työstää ja miettiä omaa vaikuttamistani. Ohjien kanssa minulla riittääkin vielä hommia. Samalla huomasin, että kun keskityn liikaa yhteen asiaan, valahtaa yksi tai kaksi muuta palasta paikoiltaan silloin. Tällä kertaa se oli istuntani. Asetuksia vääntäessäni mahdoin istua niin mutkalla, että Pave taisi olla ihan pyörällä apujeni kanssa. Kädet sanoivat yhtä, pohkeet todennäköisesti olivat hiljaa, ja istunta kieli vaikka mitä kummallisuuksia. Vaan onneksi näitä asioita tuli vähän parsittua tunnin aikana, vaikka istunta jäi nyt valitettavasti eniten paitsioon. No, jospa taas jatkossa senkin korjaaminen muistuisi paremmin mieleen.
