Tiistaina oli taas Pian estetunti, jonka menin tietysti Pavella. Ratsukoita oli neljä. Itsenäisessä alkuverryttelyssä kävin kaikki askellajit läpi sekä pyrin asettelemaan ja taivuttelemaan Pavea notkeammaksi. Mitään suuria ihmeitä ei tapahtunut, mutta työskentelin tämän asian parissa paremmin kuin aiemmin. Paljon ympyröitä ja kaarteiluita, niin asettaminen ja taivuttaminen tulevat väistämättä tehtäväksi.
Ennen rataa hyppäsimme taas yksittäisiä tehtäviä, kuten kahdeksikolla olleita ristikoita, keskihalkaisijan suuntaisesti ollutta yksittäistä pystyä puomeilla varustettuna sekä kavaleteista ja pystystä koostunutta kolmikaarista kiemurauraa. Vaikein tehtävistä oli puomeilla varustettu pysty. Kummasti se maailma meneekin sekaisin, kun pystyn edessä on ponnistuspuomi. Sen muka vielä pitäisi auttaa! Minulla taas menevät ajatukset solmuun sen kanssa, niin kuin tänäänkin. Vähän rämpimistä sillä tehtävällä oli, mutta lopulta sillekin tuli parempia hyppyjä. Muuten tehtävät menivät ihan mukavasti. Laukka oli aika pitkälti kunnossa, ja Pave nappaili vaihtotehtävillä laukat oikein, jos ehdin tiedottaa asiasta ajoissa. Ravinkin kautta saimme siis niitä edelleen korjailla.
Päivän rata hypättiin matalalla korkeudella, ja se sisälsi tuttuun tapaan aiemmin harjoiteltuja tehtäviä. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme kolmikaarisen kiemurauran, joka meni ihan ok. Matka jatkui, ja hyppäsimme lävistäjällä olleen ristikon. Laukka ei vaihtunut tässä, vaan sain korjata sen vasemmaksi ravin kautta. Seuraavana oli kahden askeleen sarja, jolle piti tulla sujuvasti ja antaa hevosen lyhentää välissä. Sarja meni ihan hyvin, vaikka olisimme edelleen saaneet laukata hieman sujuvammin sille. Sen jälkeen saimme myös korjata laukan takaisin ravin kautta vasemmaksi. Sitten edessä oli vielä kaarevalla linjalla olleet lävistäjäristikot, joista toisen olimme jo radalla hypänneet. Ristikoiden väli meni viidellä askeella, mutta tie ei ollut ihan kohdillaan. Taisimme saadakin uusia radalta nämä kaarevan linjan ristikot sekä jumppasarjan 90 sentin korkeudessa. Uusintakierroksilla lävistäjäristikot menivät nyt asiallisemmalla tiellä viidellä askeleella. Jumppasarja meni myös mukavasti, mutta omaa mukautumistani olisin saanut viilata vielä enemmän.
Tunnilla petrasimme Paven kanssa hyvin paremman laukan löytämisessä. Laukkasimme useimmat tehtävät sekä radan paremmalla etenemisellä enkä jarrutellut turhia. Muhkeutta sekä säädeltävyyttä laukkaan toki saamme hakea vielä enemmän. Samoin kuin sitä, että ratsastan pohkeella aina vain aktiivisemmin ja annan ohjien olla enemmän rauhassa. Pudotimme tällä tunnilla pari puomia sekä Paven etukengän. Sen puuttuminen ei onneksi haitannut Paven liikkumista. Tästä tunnista jäi hyvä fiilis, ja se tuntui palkinnolta siitä, kun olin tietoisesti keskittynyt korjaamaan himmailevaa laukkaa sujuvammaksi. Nyt sain vähän tuntumaa siitä paremmasta etenemisestä, jolloin sitä on helpompi hakea muulloinkin.
