Tiistaina oli taas Pian estetunnin vuoro. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja minä menin Pavella. Sileällä tehdyn alkuverryttelyn menimme itsenäisesti. Yritin muistaa pitää Paven liikkeellä sekä notkistella sitä. Pave liikkui ihan ok, mutta en ollut riittävän tarmokas taivuttelemaan sitä eli pääosin rautakankeilimme.
Ennen rataa tulimme puomeja niin ravissa kuin vähän laukassa sekä muutamat erilliset tehtävät, jotka olivat myös pidemmin selostetulla radalla mukana. Puomit menivät kohtuullisesti, vaikka sitä usein kaivattua notkeutta ja pontevuutta olisi saanut olla enemmän. Hyppytehtävillä se sama pontevuus oli kadoksissa, mikä ei enteillyt hyvää radalle. Oma puhti oli aika minimissä, mikä heijastui Paveen samanlaisena käytöksenä. Menimme paikoin pahasti puolivaloilla, mutta jotenkin esteiden yli rämpien. Ei priimaa eikä paikoin edes välttävää, sellaista selviytymistä. Menimmepä tässä vaiheessa kertaalleen tehtävällä yhdestä esteestä vasemmalta ohi, kun en tainnut ratsastaa hevosta estettä kohti. Tajusin Paven lähtevän ohittamaan, vaan en ehtinyt muka tehdä mitään.
Hyppäsimme vielä suunnilleen kuvan kaltaisen radan. Korkeutena taisi olla jotain 80–90 senttiä. Yritin viritellä Paven hereille ennen ensimmäiselle esteelle tuloa, vaan vaisuksi se yritys jäi. Ykkösen keilasimme alas, ja kakkonen ylittyi vähän haparoiden. Saimme aloittaa koko homman uudelleen. Nyt ykkönen ja kakkonen ylittyivät ihan ok, kolmonen samoin. Neloselle tie oli hukassa niin kuin aiemmin tunnilla eikä sillä ollut ponnistuspuomi helpottanut. Jolloin tempaisulla menimme siitäkin yli. Viitoselle sain suoristettua asiallisesti, ja pääsimme kahden askeleen sarjan a-osalle ihan ok. B-osalle pääsimme kahdella askeleella, mutta hyppy taisi jäädä matalaksi, ja keilasimme taas yhden puomin mukaan. Seiska meni kohtuullisesti, mutta kasia kohti hyydyimme. Sille tuli kehnompi hyppy, jonka jälkeen Pave päätti muistuttaa kuskia ja liirasi ysistä oikealta ohi. Jälleen kerran tajusin hevosen lähtevän omille teilleen, vaan en taaskaan ehtinyt tehdä mitään. Saimme tulla heti uudelleen kasin ja ysin paremmalla laukalla. Sain rutistettua meistä vielä vähän keskittymistä irti, jolloin pääsimme radan kaksi viimeistä estettä vähän paremmin. Kaiken kaikkiaan rata oli melkoista koheltamista ja keilaamista, siitä ohimenosta nyt puhumattakaan.
Huhhei, jopa oli taas epätasaisesti sujunut tunti. Muutamia hyviä hyppyjä mahtui onneksi mukaan, mutta niitä kehnompia oli aivan liikaa. Tänään emme Paven kanssa vain oikein startanneet saati ymmärtäneet toisiamme. Menosta puuttui rentous ja sujuvuus, mikä näkyi kaikilla tehtävillä. No, aina ei voi mennä hyvin, mutta ei tuo totuus silti kummemmin siloita fiiliksiä. Pieleen meni niin, että pätkähti. Vaan ensi kerralla paremmin, toivottavasti.
