Sunnuntaina oli pitkästä aikaa tuplahevostelupäivä. Paven itsenäisen ratsastuksen jälkeen hain tarhasta puunattavaksi kimon tamman eli Gian. Omistajan hiihtolomaillessa sain kunnian liikuttaa tätä tammaa, joka kerta toisen jälkeen jaksaa ihastuttaa minua hyvällä luonteellaan ja mallikelpoisella käyttäytymisellään. Liikutusmuotona oli kevyt maasto, jonne seuraksemme lähtivät Kaisa ja Vake.
Kävimme tutun Kotakankaan lenkin, pitkästä aikaa menemällä metsälenkin kautta. Me Gian kanssa otimme luonnollisesti vetopaikan. Olen nähnyt Gian maastossa monesti, joten tiesin sen olevan varma ja vakaa menijä. Alkumatkan taitoimme pääosin käynnissä, ravasimme vain lyhyen pätkän. Kun pääsimme metsäosuudelta takaisin tielle, otimme pätkän laukkaa. Se sujui oikein mukavasti. Laukkaosuuden jälkeen ravasimme taas pienen tovin, kunnes olimmekin jo metsälenkin alussa. Taitoimme sen käynnissä. Paluumatkalle lähdimme ravissa ja otimme toisen laukkapätkän. Gia laukkasi tallia kohti reippaammin, mutta pienimpiäkin pidätteitä kuunnellen. Virtaa tuntui olevan vaikka millä mitalla, mutta Gia malttoi hienosti.
Kiersimme vielä lopuksi kotipellon ja palasimme tallille noin tunteroisen kestäneen lenkin jälkeen. Reissu meni oikein mukavasti, ja Gia oli niin kiva maastoratsu kuin olin ajatellutkin. En kyllä pistäisi yhtään pahaksi, jos Tallinmäelle tulisi pari kolmekin Gian kaltaista hevosta. Sellaisten kanssa olisi mukava ratkoa näitä ratsastuksen loputtomia salaisuuksia.
