Kävin vielä toisen itsenäisen tunnin Paven kanssa ennen perjantain kotikoulukisoja. Taas oli arjen luksusta, kun koko maneesi oli täysin omassa käytössä. Treeniaiheiksi otin peruutukset, kolmikaarisen kiemurauran, laukannostot ravista, laukkaympyrät sekä laukkalävistäjät. Jälleen siis harjoittelimme palasia tulevista kouluohjelmista. Maneesissa oli myös edelleen rakennettuna lyhyt koulurata.
Peruutukset tein pisteessä I. Tulin pisteeseen käynnissä ja tein noin neljän sekunnin pysähdyksen ennen noin neljän askeleen peruutusta. Kuten arvelin, oppi Pave nopeasti osan tehtävästä, ja se oli pysähdys. Varmaan myös tulo siihen käynnissä auttoi siinä, ettei Pave jäkittänyt niin paljon vastaan kuin esimerkiksi ravista tehdyssä pysähdyksessä. Pave myös malttoi seistä hyvin, mutta siihenkin oli oma syynsä. Se nimittäin käytti tämän ajan kuunnellakseen ja katsellaakseen omiaan. Niinpä se kyllä seisoi, mutta huomio oli kaikkialla muualla paitsi ratsastajassa. Peruutukset lähtivätkin yleisimmin liikkeelle siitä, että maanittelin Pavea takaisin kuulolle. Muutoin peruutukset menivät aika samalla kaavalla. Sain Paven ottamaan enimmäkseen aina askeleen kerralla, ja niiden aikana se tuppasi poikittamaan vasemmalle. Muutaman kerran sain jotenkin muutettua pyyntöäni siten, että Pave otti useamman peruutusaskeleen putkeen. Varsinaista eroa sen ja huonommin toimineen pyynnön välillä en harmikseni huomannut. Poikitusta sain korjattua kohtuullisesti, mutta en kitkettyä kokonaan. Peruutuksista pääsimme takaisin käyntiin ihan ok.
Seuraavaksi tulimme pääosin ravissa kolmikaarisia kiemurauria. Keskityin ratsastamaan kuviota tarkasti sekä asettamaan ja taivuttamaan Pavea selvästi. Kaaret oikealle alkoivat toimia ihan hyvin, mutta kaaret vasemmalle olivat edellispäivän tapaan hankalampia. Pyörittelin välillä muutamia ympyröitä vasemmalle saadakseni notkistettua Pavea. Kovin ihmeellistä muutosta ei tapahtunut, mikä jäi harmittamaan. Yritin kyllä korjata itseäni ja sitä kautta Pavea, mutta omat taidot eivät riittäneet oivallukseen. Toinen silmäpari neuvoineen olisi ollut tarpeen. Olin kuitenkin aika tyytyväinen siihen, kuinka tasaisesti saimme tultua kiemurauria. Teitä olisi saanut viilata vielä, mutta tällä kertaa ratsastin paremmin ennen kuviota samoin kuin sen jälkeen.
Kiemuraurien jälkeen siirryin ravista tehtyjen laukannostojen sekä laukkaympyröiden ja laukkalävistäjien pariin. Laukat nostin pisteen C ja pitkän sivun ensimmäisen kirjaimen välissä. Yleisimmin varmistelin toivotun laukan nousemisen tekemällä noston kulmassa. Pave oppi tämänkin tehtävän suunnilleen ensimmäisen kerran jälkeen, jolloin sain samalla näppärästi opetella rauhoittamaan sen ennakoimista. Laukannostot olivat tällä kertaa vähän hätäisiä, mutta ei pahimmasta päästä. Oikea laukka nousi selvästi vasenta paremmin. Laukat eivät kuitenkaan lähteneet pyörimään kunnolla kumpaankaan suuntaan. Noston jälkeen pyöräytin keskiympyrän ja tulin laukkalävistäjän, jonka lopussa siirryin raviin. Ympyröillä sain hahmotella reittiä ja samalla pitää Paven laukan edes suunnilleen toimivana. Muutoin ympyröillä ei ollut kummempaa eroa eri suunnissa. Laukkalävistäjät taasen olivat hieman helpompia oikeassa laukassa. Pave kyllä teki ne molempiin suuntiin siinä mielessä helposti, ettei se pyrkinyt pudottamaan raville tai muuten antanut lähestyvän uran häiritä. Vasemmassa laukassa tehdyillä lävistäjillä tuntui kuitenkin hieman hankalammalta saada pidettyä Pave oikealla reitillä. Taisin kyllä itse osittain panikoida asiaa ihan omassa päässäni. Toistot auttoivat kuitenkin tajuamaan, ettei Pavella ollut pulmia säilyttää laukkaa, jos en tehnyt siitä itse numeroa. Siirtymiset laukasta raviin olivat odotetusti aika epäedustavia, mutta tajusin jatkaa ratsastamista niiden jälkeen enkä jäänyt murehtimaan siirtymisen laaduttomuutta.
Loppuravissa en tehnyt enää kummempaa, vaan Pave sai ravata ja venyttää ohjan perässä. Tämän kerran treenissä olisin halunnut petrata jälleen kerran asettamisessa ja taivuttamisessa. Yritin kyllä ja tsemppasin ihan hyvin, mutta en vain saanut naputeltua asiaa kuntoon omin voimin. Hyvää sen sijaan oli se, että ratsastin tänään tarkemmin sekä tehtävät että niiden alun ja lopun. Pave väläytteli mukavia pätkiä, mutta tuppasi välillä painumaan edestä liian alas. Yritin houkutella sitä sieltä ylemmäs, vaan omat taidot eivät riittäneet purkamaan ongelmaa. Tähän asiaan pitääkin paneutua seuraavilla ohjatuilla tunneilla. Päivän treeneistä jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis. Taas sain mentyä aika rennosti ja kummempia pingottamatta. Naureskelin myös muutamia kertoja ääneen Pavelle, kun se kovasti yritti kertoa minulle, mitä jossakin pisteessä oli tovi sitten tehty. Ehkä tulostan Paven karsinan seinille kaikki kouluohjelmat, jolloin se voi opetella ne ulkoa ja antaa minun vain nauttia selässä kyydistä. Sitä ennen pitää vielä keksiä sille sopiva kouluratsun nimi. Minkähän kuuluisan kouluhevosen nimen kanssa Babik mahtaisi rimmata?
