Keskiviikkona kävin ratsastamassa Paven itsenäisesti koulukisoja silmällä pitäen. Maneesiin oli ilahduttavasti jo rakennettu koulurata, joten pääsimme Paven kanssa mittailemaan sitä. Kylläpä se lyhyt koulurata todellakin on nimensä mukaisesti lyhyt. En lähtenyt ratsastamaan tulevia kisaohjelmia läpi, vaan nappasin niistä muutamia treeniaiheita. Harjoiteltavaksi päätyivät pysähdykset, loivat kiemurat, kymmenen metrin voltit sekä laukannostot ravista.
Aloitin tulemalla keskihalkaisijalle ja tekemällä pysähdyksen I:hin. Tulin tehtävälle ensin käynnissä ja sitten ravissa. Yritin ennakoida ja valmistella pysähdyksen ajoissa, mutta emme tainneet kertaakaan pysähtyä asiallisesti saati juuri oikeaan kohtaan. Pave vastusteli pidätteitäni ja hiippaili sitä tehdessään pisteen ohi. Yritin keksiä, miten saisin sen pysähtymään rennommin ja paremmin oikeaan paikkaan, mutta en valaistunut. Ravista pysähdykset olivat tietysti käyntiin verrattuna vielä hankalampia. Kisaradalla täytynee vain aloittaa pysähdyksen pyytäminen reilusti ajoissa, jotta olemme suunnilleen oikeassa kohdassa paikoillaan. Liikkeelle sentään pääsimme pysähdyksistä kohtuullisesti.
Seuraavaksi tahkosimme ravissa loivia kiemuroita. Jopa oli taas vaikea löytää niille oikea tie. Joko en päässyt käymään keskihalkaisijalla tai sitten jäin sinne liian pitkäksi aikaa, jolloin reitti takaisin uralle oli sangen mielenkiintoinen. En ilmeisesti osaa ratsastaa kuviota kokonaisuutena, vaan hahmotan siitä vain yhden osan. Silloin alku voi olla ihan ok, mutta loput kuviosta ei. Hiljalleen sain kuitenkin setvittyä reittiä kohdilleen, vaikka kuvion loppuosa tahtoi aina olla alkua kehnompi. Huomasin myös hyvin sen, kuinka unohdin ratsastaa kiemuran aloituksen ja lopetuksen, kun minulla oli jo kiire itse kuviolle ja siltä pois.
Kymmenen metrin ravivoltteja pyörittelin loivan kiemuran treenin lomassa lyhyille sivuille. Yritin muistaa asettaa ja taivuttaa, mutta tänään tökki erityisesti vasen kierros. Yleensä se on ollut meille helpompi, vaan ei nyt. Sisäpohkeeni roikkui mukana, mutta siinäpä sen rooli lähinnä olikin. Tuskailin oikeassa kierroksessa vasemmalle kiertynyttä ylävartaloani, mutta siitä huolimatta se suunta meni vähän paremmin. Vasemman kierroksen pulma jäi selvittämättä, mutta siinä suunnassa Pave painoi sisäpohkeen läpi enkä juuri saanut palautettua sitä ruotuun. Voltin koko myös vaihteli, sen muodosta nyt puhumattakaan. Kouluratsastuksessa olisi kyllä hyötyä pikkutarkkuudesta, mutta sitä minulla ei valitettavasti ole. Pientä petrausta volteilla tuli, mutta kunnon ryhdistäytyminen jäi puuttumaan.
Laukannostot tein ravista tietyissä pisteissä. Oikean laukan nostin C:stä, vasemman I:stä. Tajusin valmistella nostoa hakemalla lyhyempää ravia, josta Paven olisi helpompi nostaa laukka. Pave oppi molempien suuntien nostokohdat heti ensimmäisen kierroksen jälkeen, joten sain seuraavaksi pyytää sitä malttamaan. Sainpahan treenata myös tätä asiaa. Omalta osaltaan tietty paikka varmasti auttoi saamaan muutamat asialliset laukannostot ravista. Niitä ennen sain Paven hyvään raviin ja odottamaan, jolloin nostot lähtivät aika täsmällisesti. Laukka sen sijaan ei ollut kovin hyvää kumpaankaan suuntaan. Se ei jotenkin lähtenyt pyörimään, vaikka yritin antaa Pavelle tilaa ja luvan laukata sujuvammin. Hurauttelin muutamia keski- ja pääty-ympyröitä, mutta laukka ei juuri parantunut. Siirtymiset laukasta takaisin raviin olivat myös sangen venyviä, näin nätisti sanottuna. Skarppasin kuitenkin hieman ja sain napattua Pavea nopeammin haltuun laukan jälkeisessä ravissa.
Loppuravissa hurauttelimme muutamia lävistäjiä Paven saadessa venyttää ohjan perässä. Tämän päivän treenit menivät kohtuullisen rennoin mielin, vaikka ne eivät täysin nappiin menneetkään. Itsenäisellä tunnilla osaan vain ottaa asiat paljon rennommin, mikä on tietysti hyvä juttu. Saimme kuitenkin asiallisempiakin pätkiä, kun lakkasin mutisemasta mielessäni ja ratsastin tarkemmin. Petrattavaa olisi ollut siinä, että olisin asetellut ja taivutellut Pavea paremmin läpi tunnin. Nyt jäin vähän liikaa miettimään yksittäistä tehtävää tai kohtaa sen sijaan, että olisin miettinyt kokonaisuutta. Vaan ehkä opin vielä joskus senkin huomioimisen.
