Sunnuntaina olikin Tallinmäen toiset kisat tälle vuodelle, esteillä tietysti. Ilmoittauduin Pavella 80 ja 90 sentin luokkiin, joiden arvosteluna oli 367.1. Kisat olivat houkutelleet mukavasti osallistujia, mikä oli hyvä juttu. Omaksi tavoitteeksi asetin tällä kertaa vain asialliset ja toivon mukaan puhtaat radat. Molemmissa luokissa oli ihanasti sama rata.
80 ja 90 sentin verryttelyt tein samalla kaavalla. Pyrin olemaan jarruttelematta Pavea liikaa ja ennen kaikkea oltua säätämättä turhia. Halusin Paven voivan hypätä rennosti ilman, että säätäisin sitä koko ajan. Pave hyppäsikin verryttelyssä aika pitkälti positiivisen askeleen kautta. Olin hyvin hereillä ja tajusin nämä, jolloin sain mukauduttua ihan hyvin. 90 sentin verryttelyssä otimme okserilta takapuomin mukaan vähän laakean hypyn takia, mutta Pave korjasi virheen hienosti uusintayrityksellä. Muutoin Pave oli verryttelyssä oikein asiallinen ja kuulolla.
80 sentin radalla lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Etenimme aika tasaisesti ja kuvitelmani mukaan ihan hyvässä tempossa. Ykköselle tuli ihan kohtuullinen tie, vaikka olisin voinut ratsastaa sen vielä vähän enemmän suoraan. Suora linja kakkosesteelle meni tasaisesti viidellä askeleella. Kolmoselle Pave sai vähän venyttää, mutta ylsi esteelle ihan hyvin ja nappasi siinä vasemman laukan. Neloselle tuli samanlainen lähestyminen, mutta Pave hyppäsi varmasti, ja minä pysyin matkassa. Kaareva linja viitoselle meni kuudella askeleella, joista viimeisin oli lyhyempi. Pave korjasi sillä esteellä linjalla oikeaksi vaihtuneen laukan takaisin vasempaan laukkaan. Kuutosena ollut askeleen sarja meni helposti, ja Pave nappasi taas toivotusti oikean laukan b-osalla. Edessä oli enää perusvaiheen viimeinen este, numerolla seitsemän ollut trippeli. Aloin tässä kohdassa säätää omiani, jolloin jarrutin Pavea liikaa. Niinpä seiskalle tuli vähän töksähtävä hyppy, mutta Pave oli kartalla ja nappasi taas myötälaukan hypyssä. Pääsimme siis uusintaan.
Kaarsin uusinnan ensimmäiselle esteelle eli kasille hieman lyhyemmin. Kasin ja ysin suoran linjan pääsimme viidellä askeleella, ja lyhensin sen jälkeen aavistuksen tietä kympille. Se ylittyi näppärästi myötälaukassa alas laskeutuen ja edessä oli enää uusinnan viimeinen este, numero yksitoista. Sille tuli vähän hassu hyppy, kun taisin itse odottaa miniaskelta, mutta Pave hyppäsikin mieluummin vähän kauempaa. Pääsimme kuitenkin asiallisesti maaliin puhtaalla suorituksella. Hyvä Pave! Luokassa oli sen verran vikkeliä ratsukoita, ettemme kolkutelleetkaan sijoituksia. Meidän ajallamme sijoituksemme oli 11/18. Ruusukkeesta jäimme 1,57 sekuntia eli sinällään emme niin paljoa hävinneet.
90 sentin radalle lähdimme niin kuin 80 sentin radalle eli oikeassa laukassa. Olin ehtinyt analysoida aiempaa suoritusta sen verran, että totesin meidän tarvitsevan hieman reippaampaa laukkaa. Ajatus oli hyvä, mutta jäi myös sellaiseksi. Ykkösen ja kakkosen suora linja meni taas asiallisesti viidellä askeleella. Kolmoselle pyysin Paven hyppäämään vähän kauempaa, mutta jäin itse hypystä vähän jälkeen. Matka kuitenkin jatkui nelosen ja viitosen kaarevalle linjalle. Menimme sen taas kuudella askeleella viimeisen ollessa hieman jarruttavampi. En tajunnut ratsastaa sen jälkeen eteen, jolloin kuutosena olleelle sarjan a-osalle tuli myös miniaskel. Pave kiipesi esteen yli puomia isosti kolauttaen ja venytti meidät pelastaen sarjavälin kuitenkin askeleella. Minä taas perunasäkkeilin satulassa niin, että hävetti. Tajusin kuitenkin kiittää Pavea pelastamisesta. Rytmi katosi sen verran, että perusradan viimeiselle esteelle tulimme hitaasti. Pääsimme kuitenkin yli ja uusintaan.
Uusintaan lähtiessä en jotenkin tajunnut hakea laukkaa kuntoon, vaan jäin edelleen köröttelemään. Aloitimmekin uusinnan pahasti jarruttavalla hypyllä kasin yli. Paven ansiosta pääsimme kuitenkin suoran linjan ysille viidellä askeleella, vaikka kävimmekin linjalta ulkona. Kymppi meni kuitenkin jo vähän paremmin ja edessä oli enää viimeinen este. En tiedä, loppuiko keskittymiseni tässä kohtaa täysin vai luotinko Paven hoitavan loput radasta itse, sillä en enää ratsastanut lähestymistä yhdelletoista tarkasti. En saanut Pavea suoristumaan estettä kohti, jolloin se jo kaukaa lähti painamaan siitä vasemmalta ohi. Tajusin tämän satulassa, mutta en enää ehtinyt vaikuttaa mitenkään. Ohimenon jälkeen tajusin lopulta kerätä keskittymisen rippeet, jolloin Pave hyppäsi uusinnan viimeisen esteen puhtaasti. Tuloksena ensimmäisestä 90 sentin kisaradastamme siis neljä virhepistettä. Ohimeno oli kyllä turha, mutta sen siitä matkustamisesta saa. Tällä tuloksella otimme häntäpään paikan, sijoituksemme oli 13/13.
90 sentin turhat virhepisteet kaivelivat tovin, kunnes tajusin keskittyä positiivisiin seikkoihin. 80 sentin rata meni asiallisesti, joskin vähän hitaasti körötellen. 90 sentin radan esteet eivät tuntuneet missään, ja radan aikana pyrin korjaamaan menoa sen sijaan, että olisin jäänyt voivottelemaan huonompia hyppyjä. Lopussa toki keskittyminen katosi ratkaisevaksi hetkeksi jonnekin, mikä ei jäänyt Pavelta huomaamatta. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että ohimenon jälkeen sain homman nopeasti kasaan, ja pääsimme tulemaan esteelle uudelleen. Tällä kertaa se puhtaasti ylittäen. Positiivisten puolien miettimisen jälkeen fiilis palasi taas selvästi plussan puolelle. Olimme Paven kanssa ihan oikeissa luokissa eikä menomme ollut sellaista, että sitä olisi pitänyt katsella sormien takaa. Nyt vain saan luvan opetella sujuvampaa menoa, jolloin Paven on helpompi hypätä eteen tulevat esteet kerralla. Oppia ikä ja kisat kaikki.
Kuvista kiitos Hannakaisalle ja videoista kiitos Kaisalle!
