Sunnuntaina lähdimme Noran ja Kaisan kanssa maastoon. Minä menin Pavella ja olimme letkassa turvallisesti keskipaikalla. Nora ja Hemppa ottivat vetovastuun, ja Kaisa ja Vake pitivät perää. Meillä Paven kanssa oli siis mitä oivallisimmat turvajoukot ympärillä.
Kävimme köpöttelemässä tutun Kotakankaan lenkin tietä ja metsälenkkiä pitkin. Otimme menomatkalla yhden rauhallisen laukkapätkän, joka meni ihan mukavasti. Metsälenkin loppupuolella vastaan tuli pieni traktori, joka onneksi pysähtyi odottamaan. Kiepsautimme hevoset toiseen suuntaan ja palasimme metsälenkiltä tielle toista reittiä myöten.
Kotimatkaa taitoimme ravaten. Vastaan tuli ensin ravihevonen, jonka ohitimme käynnissä. Pave tuijotti moista ilmestystä ensin, mutta rohkaistui nopeasti ja ohitti sen hyvin mitättömällä kylkimyyryllä. Hieno Pave! Tämän jälkeen vastaan tuli vielä auto, jonka pysäytimme ja ohitimme myös käynnissä. Sekin sujui asiallisesti, vaikka autoilija keksikin lähteä meidän kohdallamme liikkeelle. Loput kotimatkasta pääsimme taittamaan omassa rauhassa ravaten ja kävellen.
Nora ja Kaisa saattelivat meidät tallille ja kävivät vielä oman lenkin, jossa pääsivät laukkaamaan enemmän. Meille Paven kanssa tämä reissu oli juuri sopiva. Saatiinpahan taas totutella erilaisiin vastaantulijoihin, laukattua maltillisesti sekä palattua kotiin ilman kummempia pulmia. Kiva reissu siis! Tällä tavalla sitä totutetaan niin Pavea kuin ennen kaikkea minua maastoilemaan rauhassa ja rennosti.
