Perjantain Artsin tunti tuli kyllä tarpeeseen yhden viikon tauon jälkeen. Jaoin tunnin Kaisan kanssa, ja ratsunani oli Pave. Tunnilla pääsimme Paven kanssa tosissamme miettimään sitä, miten edetään aktiivisesti eikä Artsin sanoja lainaten sikari suupielessä roikkuen.
Alkuverryttelyssä saimme Paven kanssa ravata melkoisen tiiviin pätkän. Opettaja halusi Paven takajalat rehellisesti töihin eikä hiippailuravi kelvannut. Samalla tavoitteena oli saada Pave pyöristymään tuntumalle. Tämä olikin vaikeampaa kuin olin odottanut. Saimme ravata välillä melkein sen, mitä kintuista lähti, mutta se ei riittänyt. Paven moottori ei tuntunut lähtevän kunnolla käyntiin, ja se kaiken lisäksi oli unohtanut olevansa hevonen ja alkanut hirveksi. Ei hyvä. Tuskanhiki nousi pintaan kaiken ponnistelun lisäksi siitä paineesta, kun homma ei ottanut onnistuakseen, vaikka kuinka halusin päästä oikeaan suuntaan. Vasta loppupuolella tätä ravihöykkyytystä Pave alkoi vähän tajuta homman päälle ja ravasi hieman paremmin ja antoi muutamia millejä hetkittäin periksi. Huh, olipa tehokas alku!
Seuraava kuvio oli pyöräyttää lyhyelle sivulle voltti. Sen jälkeen jatkettiin pitkän sivun keskelle, josta käännyttiin kentän poikki ja jatkettiin vastakkaiseen suuntaan. Ennen uuteen suuntaan kääntymistä teimme keskihalkaisijalla ensin siirtymisen ravista käyntiin ja myöhemmin käynnistä laukannoston. Tälläkin tehtävällä keskeisenä asiana oli saada Pave ottamaan raviaskeleet nopeasti, mutta ei vauhtia lisäten. Tätä sain prässätä todella paljon volteilla, joista toisella opettaja oli lopulta nohittamassa apuna. Nopeiden jalkojen löytäminen tuotti edelleen vaikeuksia, mutta pieniä pilkahduksia löytyi aina. Siirtymiset ravista käyntiin tuppasivat venymään, kunnes tajusin opettajan vinkin mukaisesti rauhoittaa tilanteen ajoissa, jolloin pääsimme käyntiin asiallisemmin.
Tämän tehtävän parhaat hetket tulivat parissa käynnistä tehdyssä laukannostossa. Pave oli niissä hereillä, jolloin se oikeasti ponnisti laukkaan, ei vain raahautunut siihen. Hitsit, että ne nostot tuntuivat hyvältä! Muuten laukankin aktivointi oli ravin tapaan haastavaa. Laukkaa jatkoimme noston jälkeen aina lyhyelle sivulle pyöräytetyn voltin verran, jonka jälkeen siirryimme taas raviin. Positiivista oli se, että ravin aktiivisuus ja Paven oma eteenpäinpyrkimys alkoivat parantua, kun laukka otettiin tehtävään mukaan. Opettaja kehotti ajattelemaan, että Pave piti saada "kuumahtamaan", sillä silloin se alkoi käyttää jalkojaan paljon napakammin. Vielä en ihan löytänyt sitä Paven starttinappulaa, mutta aina välillä löytyi parempia hetkiä.
Lopuksi meitä prässättiin vielä pääty-ympyrällä, jolla teimme siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Edelleen haimme nopeita jalkoja, jotta hevoset tekivät kunnolla töitä, ja siirtymiset sai siten sujuviksi. Tunti oli tähän mennessä ollut jo sangen tehokas, mutta Pave jaksoi vielä hienosti yrittää parhaansa. Saimme käynnissä ja ravissa parempia ja napakampia hetkiä, jolloin esimerkiksi siirtymiset käynnistä raviin onnistuivat muutaman kerran aika hyvin. Hommia niiden eteen sai tehdä, joten pienetkin onnistumiset palkitsivat isosti.
Huh, mikä koulutunti! Nyt kyllä tuli tehtyä töitä ihan tosissaan. Vaikeaa oli paikoin melkoisestikin, mutta sain piiskattua itseni murehtimisen sijaan ratsastamaan. Pave jäykisteli tänään melkoisesti eikä hevillä rentoutunut saati pyöristynyt. Toki tunti oli sille aika työläs, kun sen kunto ei ole vielä paras mahdollinen. Välillä puhuimme kyllä ihan eri kieltä emmekä siksi tajunneet toisiamme yhtään, mutta välillä tajusimme toisiamme sanan tai kahden verran. Se toi uskoa siihen, että kyllä tästä pienestä notkahduksesta noustaan. Onneksi on hyvät opettajat, joiden avulla parantaa omaa ratsastusta ja sitä kautta antaa hevosellekin mahdollisuus liikkua paremmin.
