Maanantaina oli luvassa vielä toinen ratsastus, nimittäin Tallinmäen koulutunti. Ratsukseni sain Elviiran, johon olen kahdella aiemmalla kerralla ehtinyt jo vähän ihastua. Kuuden ratsukon tunnilla pääsimme tekemään pohkeenväistöjä sekä siirtymisiä.
Alkuverryttelyssä asettelimme ja taivuttelimme hevosia keskiympyrällä ravaten. Välillä kävimme aina kuviolta poissa. Elviiran kanssa elämä keskiympyrällä oli sangen helppoa, kun vain piti ulkopuolen tuntuman eikä unohtanut sisäpohjetta. Elviira on mukavan herkkä ja ennen kaikkea kuuliainen ratsu, jolla pääsee vähän hienosäätämäänkin apuja. Kummatkin suunnat tuntuivat kohtuullisen helpoilta, mutta ehkä hieman jäykempi suunta oli vasen kierros. Epäilen tosin oman istuntani hankaloittaneen tätä suuntaa Elviiralle sen sijaan, että se olisi sinällään sille ollut vaikeampi.
Seuraavaksi jumppasimme hevosia pienen tovin käyntiväistöjen avulla. Väistöt teimme pitkille sivuille etuosan uralla säilyttäen. Opettaja hoksautti tarkistamaan, että Elviira pysyy väistöissä suorempana ja askeltaa siten oikein. Ensin olimme vähän vinkkaralla, ja väistöaskeleet olivat hieman varovaisia ja hitaita. Kun tajusin suoristaa Elviiran etuosaa, lähtivät väistöaskeleet paljon helpommin, ja tahdinkin säilyttäminen onnistui paremmin. Väistöissä muistin jopa miettiä omaa istuntaani, ja pienetkin korjaukset näkyivät Elviiran rentoutumisena.
Tämän jälkeen siirryimme tunnin pääkuviolle, joka oli keskiympyrä kahdella siihen nähden vastakkaiseen suuntaan pyöräytetyllä voltilla. Kyseessä oli siis niin sanottu Mikki Hiiri -kuvio. Teimme keskiympyrän aikana pätkiä väistöjä, joiden jälkeen samoin kuin volteilla haettiin vähän isompaa ja rennompaa askelta. Teimme tehtävän ensin hetken ajan käynnissä, kunnes siirryimme raviin. Käynnissä Elviira oli ihanan opettavainen väistöissä. Se nimittäin teki ne todella kevyesti, kun vain istuin paremmin enkä tehnyt asiasta numeroa. Sain myös pidettyä ulko-ohjan mukavasti tuntumalla ja hellitettyä sisäohjasta, joten en jäänyt edes apinoimaan. Väistöpätkien jälkeistä isompaa askelta sai tosin käynnissä vähän hakea ennen kuin se löytyi. Ravissa istuntapalikat vähän paikoin levisivät, jolloin väistöpätkätkään eivät heti onnistuneet. Sain kuitenkin parsittua istuntaani ja haettua Elviiraa vähän hitaampaan raviin, jolloin minulla oli aikaa pyytää väistö rauhassa. Elviira tuli mukavasti näissä kohdissa tuntumalle, jolloin niiden jälkeen oli helpompi hakea vähän isompaa ravia. Kovin suuria eroja emme tehneet, mutta volteilla pääsimme ainakin menemään vähän rennommin pidemmällä askeleella. Toki selvempääkin eroa olisi voinut tehdä.
Sitten tulimme kuviota siten, että ravivoltilla valmistelimme laukannoston ja laukkasimme 1,5 kierrosta keskiympyrällä. Sen jälkeen siirryimme raviin ja pyöräytimme kuvion toisen ravivoltin. Elviira oli hieman kiireinen ravissa, mutta onneksi voltilla oli aikaa työstää ravia sopivaksi. Ravivoltin jälkeen hevoset suoristettiin ja laukka pyrittiin nostamaan siten, etteivät hevoset heti kaatuneet ympyrälle. Elviira oli tässä tehtävässä ihan huippu! Kun sain tuotua sen voltilta hyvässä, rauhallisessa ravissa ja tehtyä kunnon suoristuksen, nosti se todella mainiosti molemmat laukat. Ihanan helppoa! Tässäkin tehtävässä pääsi niin helpolla, että jos talli olisi täynnä elviiroita, alkaisin pian kuvitella osaavani ratsastaa. Vaan on se kiva mennä tällaisilla hevosilla, jotka herkkyydessään ja kuuliaisuudessaan antavat paljon onnistumisen kokemuksia. Itse laukka oli taas sangen kulmikasta, kunnes keksin lopulta pienen takanojan helpottavan istumista. Elviira laukkasi mukavan tasaisesti ja kohtuullisen rennosti. Tehtävän laukkaosuus sujuikin siis oikein mukavasti. Olin ehkä siitä niin fiiliksissä, etten sitten kauheasti alkanut hioa siirtymisiä laukasta raviin. Ne olivat hieman puolihuolimattomia, mutta sentään voltin aikana ratsastin ravin kuntoon.
Lopuksi tulimme vielä ihanana bonustehtävänä kahden kavaletin 20 metrin suoraa linjaa molemmista suunnista. Me Elviiran kanssa tulimme sitä kuudella askeleella. Arvelin tosin ennen tehtävälle lähtemistä, että Elviira saattaisi vanhana konkarina innostua pienistä hypyistä. Sillä kun ei käsittääkseni enää sen kummemmin hypellä. Arvaukseni menikin oikeaan, ja Elviira lähti innoissaan suoralle linjalle. Yritin vähän pidätellä, mutta Elviira vastusteli ja tuntui sanovan, että älä sinä amatööri tähän puutu, kyllä minä osaan. Niinpä roikaisimme ensimmäisen yrityksen sangen viipottaen viidellä askeleella. Toiselle kierrokselle sain toppuuteltua Elviira sen verran, että saimme tultua sen kuudella. Toisesta suunnasta saimme tultua tehtävän molemmilla kerroilla toivotusti kuudella, vaikka Elviira olisi varmasti halunnut mennä reippaammin. Hienosti se kuitenkin malttoi, ja pääsin samalla fiilistelemään sitä, kuinka se tuntui tosiaan tietävän, mitä oli tekemässä. Sillä on varmasti ollut hauska hypätä, sen verran vahva ja päättävinen ote sillä tuntui olevan näinkin pienillä esteillä.
Lopuksi enää vain kävelimme, ja hyppäsinkin taluttamaan Elviiraa maasta käsin. Olipa tosi kiva tunti! Elviira on niin mainio ja näppärä hevonen, että voisin ottaa sellaisia montakin ratsastettavaksi. Tunti hurahti nopeasti ohi, ja sen jälkeen saikin leijailla hyvissä fiiliksissä. On se ratsastus vain kivaa, kun hommat sujuvat ilman suurempia pulmia ja välillä voi jopa kuvitella osaavansa jotain. Elviira kyllä keräsi pisteet kotiin tästäkin tunnista.
