Maanantain Tallinmäen tunnilla oli luvassa koulua Pavella. Ratsukoita tunnilla oli neljä. Alkuverryttelyssä teimme siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Saman tehtävän veimme myös kahden puomin suoralle linjalle eli siirtyminen ravista käyntiin tehtiin puomien väliin. Kuten aiemminkin, siirtymiset ylöspäin olivat kohtuullisia. Siirtymiset alaspäin olivat taas kerran venyviä ja jännittyneitä, vaikka yritän kovasti ratkaista, millä avuilla Pave tekisi ne paremmin. Puomivälissä siirtymisten venyminen aiheutti sen, että toinen puomi ehti muutamina kertoina tulla vastaan, kun vielä yritin jarruttaa Pavea käyntiin. Raviin kuitenkin pääsimme helposti.
Tulimme samaa kahden puomin linjaa myös laukassa. Väli taisi olla noin 17 metriä. Ideana oli tulla se kuudella ja viidellä askeleella, vaan meillä Paven kanssa kuusi jäi tällä kertaa haaveeksi. Laukan lyhentämisen opettelu on kyllä työn alla. Pave myös innostui puomeista sen verran, että villiintyi laukkailemaan kertaalleen aivan omiaan. Sillä oli ilmeisesti taas vähän energiaa käytettävänä. Intoiluhetken jälkeen jatkoin laukan työstämistä, ja tulimme tehtävää siten, että pyöräytimme ensimmäisen puomin yli ympyrän. Näin Pave ei päässyt kauhomaan itsekseen, vaan joutui kuuntelemaan minua. Kun Pave taas malttoi, pääsimme jatkamaan linjan kerralla. Ympyrät auttoivat saamaan Paven kuulolle, jolloin viisi askelta meni taas paremmin väliin. Saimme tulla tehtävän vielä neljällä askeleella, mihin ei vaadittu muuta kuin se, että annoin Paven laukata.
Lopuksi teimme vielä siirtymisiä käyntiin lyhentämällä ravia kunnolla. Kun se alkoi onnistua, tehtiin ravista siirtyminen pysähdykseen. Paikoin Pave lyhensi ravia mukavasti, jolloin pääsimme käyntiin vähän helpommin. Jännittyneisyys tosin pysyi vieläkin mukana. Ravista pysähtyminen meni aina parin käyntiaskeleen kautta, joten en saanut omaa pakkaani vielä kasattua niin hyvin. Paransimme kuitenkin alkutuntiin verrattuna huomattavasti siinä, etteivät siirtymiset alaspäin venyneet enää ihan niin mahdottomasti. Onneksi pian on luvassa istuntasyyniä, joten sieltä löytynee jotain vinkkiä siirtymistenkin avuksi. Niin ja ehkä myös siihen, etten olisi ihan niin helposti vietävissä, kun ratsu päättää pistää vauhtia töppösiin. Arvaan jo valmiiksi, että keskivartalolle on hommia luvassa.
