Perjantaina vuorossa oli Artsin koulutunti, jonne menin Hempalla. Tunnin jaoin tällä kertaa vain Kaisan kanssa. Ehdin verrytellä Hempan kaikissa askellajeissa ennen tunnin alkamista, mutta otimme vielä opettajan ohjaamana ravi- ja laukkaverryttelyn. Muutoin tunnin treenit sisälsivät pohkeenväistöjä sekä siirtymisiä.
Verryttelyssä ratsastimme ihan uraa myöten sekä pääty-ympyröitä. Ideana oli yksinkertaisesti saada hevosten takajalat mukaan ilman, että vauhtia lisää. Hempan kanssa tätä asiaa saakin miettiä, sillä joko päästän sen reippaaseen menoon pitkänä puikulana tai sitten hiippailemme hitusen lyhyempänä. Opettaja muistutti olemaan päästämättä Hemppaa edestä pitkäksi silloin, kun ratsastin pohkeilla takajalkoja hommiin. Hemppa alkoi lopulta liikkua ihan mukavasti, mutta siitä varmasti olisi vieläkin löytynyt napakampaa menoa, jos olisin saanut sen kaivettua esiin.
Pohkeenväistöjä teimme ensin pari kertaa käynnissä, jonka jälkeen tahkosimme niitä ravissa. Kuviona oli tulla väistöjä lävistäjää myöten. Ensin tulimme lävistäjälle normaalisti, teimme pätkän väistöä ja sitten taas suoristimme. Myöhemmin aloitimme lävistäjän väistöllä, teimme suoristuksen ja siitä taas väistimme lävistäjän loppuun. Omat ajatukset menivät hassusti solmuun, kun tehtävän aikana piti sekä kyetä suoristamaan että väistämään. Aluksi tein molemmat asiat vähän huolimattomasti. Sitten tajusin alkaa ajatella suoristamista ikään kuin pienenä hengähdystaukona, jolloin se alkoi sujua paremmin. Opettaja muistutti, että suoristuksissa hevosia piti ratsastaa vähän eteen, jotta väistöissä mahdollisesti kadonnut eteenpäinpyrkimys palautuisi. Väistöissä vasemmalle sain napata Hempan vasemman puolen haltuun, ettei se pullahtanut sieltä karkuun. Väistöt oikealle olivat vähän takkuisempia. Tuppasin itse välillä turhautumaan siihen, kuinka Hemppa tahmaili siihen suuntaan tehdyissä väistöissä. Yritin tuupata sitä väistämään paremmin, kunnes opettaja ohjeisti mieluummin suoristamaan ja ratsastamaan eteen. Näin emme jääneet tappelemaan turhaan, vaan pääsimme molemmat ajattelemaan etenemistä. Samalla tämä ratkaisu ikään kuin ohjelmoi Hemppaa siihen, että väistön jälkeen palkkiona oli aina suoristus ja lupa mennä eteenpäin. Väistöt vasemmalle sujuivat lopulta ihan hyvin, ja paranivat ne väistöt oikeallekin. Olemme vain menneet niitä paljon paremminkin, joten ihan kelvollinen suoritus ei tuntunut niin hyvältä.
Treenasimme myös ravi-käynti-ravisiirtymisiä siten, että käyntiaskeleita oli noin kolmisen kappaletta. Teimme näitä niin uralla kuin muutaman kerran lävistäjällä. Siirtymiset alaspäin ovat minulle hankalampia, sillä turvaudun niissä usein liikaa ohjaan, jos en saa istuntaani kuosiin. Tämä näkyy tietenkin siinä, että hevonen jännittyy. Näin kävi tänäänkin. Opettaja neuvoi ratsastamaan ravia ensin lyhyemmäksi. Jos Hemppa vastusteli siinä vielä pahasti, piti ajatus siirtymisestä käyntiin peruuttaa ja ratsastaa eteen. Sitten taas lähdettiin kokeilemaan siirtymistä uudelleen. Sinällään Hemppa lyhensi ravia ihan hyvin, ja sain käytettyä niissä hetkissä istuntaa kohtuullisesti. Jotenkin se lopullinen jarruttava apu ei mennyt läpi kunnolla, joten siirtyminen käyntiin meni aina vähän hitaasti ja Hempan hieman vastustellessa. Sen sijaan siirtymiset raviin olivat sangen asiallisia ja rentoja. Yritin kovasti aktivoida istuntaani, mutta jokin palanen jäi loksahtamatta paikoilleen. Ilmeisesti edelleen käyttäessäni esimerkiksi vatsalihaksia jarrutuksessa jännitän jalkani ja itseni sitä myöten irti satulasta. Se ainakin selittäisi sen, miksi jarrutus ei mene kunnolla läpi. Saimme onneksi pientä parannusta myös siirtymisissä ravista käyntiin, mutta melkoisesti niissä olisi vielä työtä.
Tunnin laukkatehtävänä oli tulla laukassa keskihalkaisijalle ja mennä sitä suoraan kolmesta neljään askelta. Sen jälkeen ratsastettiin vuorosuuntiin lyhyt lävistäjä uralle, jonka jälkeen uralla jatkettiin vastalaukkaa vielä kolmisen askelta. Siitä tehtiin sitten hallittu siirtyminen raviin. Tällä kertaa Hempan laukka ei lähtenyt pyörimään niin mukavasti kuin yleensä. Yritin tulla tehtävälle vähän lyhyemmässä laukassa, jotta ehtisin aina suoristaa ja valmistella lävistäjän hyvin. Kuten arvata saattaa, pontevuus pääsi katoamaan niinä hetkinä, kun hain laukkaa lyhyemmäksi. Niinpä keskihalkaisijalla emme menneet kovin rehellisesti suoraan, vaan hitusen kiemurrellen. Omat ajatuksenikin olivat jo lävistäjällä, jolloin suoraan meneminen jäi vähän paitsioon. Kaikeksi onneksi lävistäjät ja muutaman askeleen vastalaukat sujuivat todella helposti. Hemppa ei ehdotellutkaan pudottamista raville saati laukanvaihtoja, joita se ei ainakaan vielä tee itse lennosta. Tämä kohta tehtävästä olikin kiva, koska siinä ei tarvinnut tehdä mitään ylimääräistä. Kunhan säilytti ajatuksen menemisestä eteenpäin. Siirtymiset laukasta raviin olivat yhtä surkuhupaisia kuin siirtymiset ravista käyntiin. Hemppa yritti nykiä itseään niissä pitkäksi puikulaksi, ja minä taas yritin kertoa sille, että ravaaminen on ihan jees. Opettaja neuvoi tekemään siirtymiset hankalimpina kertoina ihan käyntiin saakka. Nekin venyivät, kun Hemppa olisi mieluummin pysynyt reippaamassa askellajissa kuin käynti. Olipas siirtymiset alaspäin tänään sangen kinkkisiä.
Loppuravissa pidin vielä huolen, että Hemppa ravasi paremmin takaosaa käyttäen. Hemppa tekikin tämän aika mukavasti, jolloin annoin sen venyttää ohjan perässä. Kylläpä tällä tunnilla sai taas tehdä töitä sekä hyvän kertauksen siitä, että aina pitäisi osata ajatella eteen sen sijaan, että hyytyy paikoilleen nyhertämään ylimääräistä. Noita siirtymisiä alaspäin pitäisi kyllä tahkota tehostetusti. Nyt tuli jo hyvä treeniä, ja eiköhän näitä tahkota jatkossakin.
