Toinenkin tiistai hurahti ilman estevalmennusta, vaan kisojen jälkeen se oli varmasti hevosille hyvä ratkaisu. Tahkosimme kuitenkin oman opettajan tunnilla puomeja ja minikavaletteja. Ulkona paukkui -27 asteen pakkanen, mutta maneesin -18 asteessa tarkeni hyvin. Onhan se taas kerran myönnettävä, kuinka ihanaa on olla maneesitallilla! Tunnin ratsunani oli tietysti Pave. Ratsukoita tunnilla oli neljä.
Ravissa tulimme tovin kolmikaarista kiemurauraa, jonka kahdessa suorituskohdassa oli puomi. Pave ravasi mukavan tasaisesti, joten hommaksi jäi saada ratsastettua kaaret sujuvasti. Asetukset vasemmalle löytyivät kohtuullisesti, mutta oikealle ne olivat edelleen hukassa. Pave myös oikaisi kaarteissa hieman, mikäli en pitänyt sitä pohkeillani oikeilla raiteilla. Suoristuskohdat menivät kuitenkin suoraan, ja tehtävällä säilyi hyvä ravi. Notkeutta vain pitää saada enemmän koko ratsukkoon.
Tulimme kolmikaarista kiemurauraa vielä laukassa. Aloitimme pyöräyttämällä pari pääty-ympyrää ensimmäisen puomin yli. Sen jälkeen puomilla vaihdettiin suuntaa ja pyrittiin saamaan laukanvaihto. Sitten pyöräytimme keskiympyrän molempien puomien yli ja toisella puomilla vaihdoimme taas suuntaa samoin kuin laukkaa. Paven kanssa saimme ensimmäisissä vaihtoyrityksissä vain ristilaukkoja. Yritin houkutella sitä ympyrän aikana pois ristilaukasta, mutta Pave piti sen tiukasti. Korjasin sen lopulta ravin kautta. Sitten tajusin, että Pave korjaa ristilaukan myötälaukaksi, kun sen saa ylittämään puomin vähän kauempaa. Olipa kiva tajuta, miten asian sai korjattua. Lopulta tulimme tehtävän ihan kolmikaarisena kiemuraurana eli vaihdot piti saada suoriltaan ilman ympyröiden apua. Pave oli hoksannut tehtävän idean ja vaihteli laukat puomeilla oikein. Fiksu kaveri!
Sitten tulimme muutaman kerran molemmilla lävistäjillä olleet puomien ja minikavalettien suorat linjat. Väli oli kuulemma noin 18 metriä, ja jokainen sai kokeilla, millä askelmäärällä se oli helpoin tulla. Paven kanssa välit sujuivat viidellä askeleella. Siis silloin, kun ruuna ei innostunut puomeista ja lähtenyt imemään niitä kohti. Silloin väli kävi yllättäen ahtaaksi. Hassu ruuna, vaan enpä osannut oikeasti pahastua siitä, että se innostui tehtävästä. Toki haluan, että se kuuntelee minua, mutta tiedän omat ongelmani jarruttamisessa. Treeniä siis minulle. Saimme kuitenkin jarruteltua välit siten, että viisi askelta meni niihin kohtuullisesti.
Sitten tulimme vielä laukanvaihtoja ja suoria linjoja yhtenä tehtävänä. Puomit ja minikavaletit olivat niin näppärästi, että ne saattoi tulla suorien linjojen lisäksi loivalla kiemuralla. Aloitimme tehtävän tulemalla molemmilla pitkillä sivuilla loivat kiemurat minikavalettien ja puomien yli. Pave oli tehtävästä innoissaan, mutta kuunteli loivilla kiemuroilla, jolloin saimme napattua vaihdot niissä oikein. Sitten tulimme lävistäjien suorat linjat, jotka Pave hilpaisi välit neljällä askeleella. Jarrut vähän katosivat. Saimme sakkokierroksena tulla linjat uudelleen. Ajatuksena oli istua satulaan tiiviisti ja ajatella väleissä pysähtymistä, jotta Pave pysyisi kuulolla. Kun sain tuotua Paven rauhallisessa laukassa tehtävälle, se malttoi kohtuudella, ja saimme väleihin vaaditut viisi askelta. Pave siis kyllä osaa lyhentääkin laukkaa, kunhan se kerrotaan sille selvästi. Ei siis keikkumalla irti satulasta ja ohjissa roikkumalla.
Olipa kiva tunti! Laukanvaihtojen harjoittelu puomeilla, esteillä tai ihan sileällä kuuluu myös lempitehtäviini. Paven kanssa erityisesti olisi hyvä oppia tekemään vaihdot sujuvasti puomeilla. Siitä sitten ehkä alkaisi onnistua vaihdot sileälläkin. Pave ainakin tuntuu ajattelevan tehtävillä itsekin ja huomaavan, mitä niissä oikein haetaan.
