Sunnuntain toinen ratsastus meni maastoreissulla. Ratsukseni toivoin suomenhevosta ja sainkin Hiliman. Piti ihan blogista tarkistaa, ja kyllä se piti paikkansa: en ole koskaan käynyt oikeaa maastoa Hiliman kanssa. Hassua! Vaan nyt tuli tämäkin asia korjattua. Maastoon lähdin kahden muun ratsukon kanssa. Hiliman kanssa olimme reissun aikana joko vetohevosena tai sitten toisena.
Kävimme tänään minulle uuden reitin, niin sanotun Reinin lenkin. Se meni aika pitkälti hiljaisempia teitä pitkin. Alkumatkasta pääsimme ottamaan ihanan pitkän laukan tietä myöten. Olimme Hiliman kanssa kärjessä, ja koko laukkapätkä sujui todella mukavasti. Hilima meni sitä vauhtia, mitä pyysin ja eteni niin tasaisen tarmokkaasti, että selässä sai vain nauttia. Kertaalleen Hilima hyppäsi jotenkin ristilaukalle, mutta korjasin sen ravin kautta pois.
Taitoimme matkaa niin käynnissä kuin ravissa. Loppumatkasta otimme vielä kaksi lyhyttä laukkapätkää, ja nekin menivät mukavasti. Hilimalla selvästi alkoi askel vetää tallia kohti, vaikka ei se kyllä alkumatkastakaan laiska ollut. Lopulta siirryimme kokonaan käyntiin, ja minäkin hyppäsin tovin ennen tallipihaa satulasta alas taluttamaan Hilimaa. Olipa kiva, huoleton ja reipas maasto. Tykkäsin! Hilima taipuu kaikkeen, mikä tekee siitä oikein mainion ratsun. Taidan kyllä toistekin tahtoa sen kanssa maastoon.
