Maanantain Tallinmäen tunnilla oli puomeja. Tämä selvisi tosin vasta jo hevosen selässä istuessa, vaan eipä se mitään haitannut. Ratsunani oli tietysti Pave, ja ratsukoita tunnilla oli neljä. Ennen Paven satulaan kiipeämistä kävelyttelin sitä taas tovin maasta käsin. Tällä kertaa Pave keksi, että selkäännousukorokkeen luo ei kannata mennä. Sinnikkäästi se jumahti aina ajoissa ennen sitä enkä saanut Pavea houkuteltua yrittämisenkään jälkeen liikkeelle. Lopulta opettajan avustuksella Pave talsi korokkeen luo muina ruunina. Kunpa se ei vain keksisi, kuinka helppoa minua on vedättää.
Alkuravissa tulimme pääty-ympyröillä yhtä puomia sekä toisella pitkällä sivulla kahden puomin suoraa linjaa. Pave ravasi tänään alusta alkaen vähän rauhallisemmin eikä tahti kiihtynyt niin usein. Pääty-ympyrän puomit menivät ihan mukavasti, kun vain muistin pitää Paven sisäpohkeella oikealla reitillä. Suoran linja puomeilla Pave vähän innostui ja ravasi niitä kohti tarmokkaammin. Yritin säilyttää kuitenkin saman, tasaisemman ravin tehtävästä riippumatta, joten hieman toppuuttelin sitä suoralla linjalla. Pidätteet menivät ihan kohtuullisesti läpi, ja pääsimme linjankin vähän tasaisemmin. Tulimme saman tehtävän myös laukassa. Pave teki samat kuin ravissa eli ympyrät menivät mukavasti, mutta suoralle linjalle piti vähän reipastua. 17 metrin linjan saimme tultua kuitenkin niin neljällä kuin viidellä askeleella.
Tulimme myös oikeassa laukassa lävistäjällä olleelle 14 metrin suoralle linjalle, jonka jälkeen pyöräytimme pääty-ympyrän puomin yli ja tulimme toisen lävistäjällä olleen suoran linjan. Sille ei mainittu erillistä metrimäärää. Ensimmäinen kierros tehtävällä meni vähän turhan hitaasti, jolloin survoimme väliin kehnosti neljää askelta, ja laukat jäivät vaihtumatta. Toisella kierroksella annoin Paven viimein laukata sujuvammin, jolloin suorat linjat menivät kolmella askeleella, ja laukatkin vaihtuivat Paven aloitteesta oikein. Viilattavaa olisi ollut linjojen jätöissä, mutta saatiinpahan petrattua laukan ja vaihtojen suhteen.
Loppuravissa houkuttelin Pavea pyöristymään ja venyttämään vähän ohjan perässä. Ruunan keskittyminen meni hieman muille teille, mutta sain sitä vähän rentoutumaankin. Tahti tosin tuppasi taas salakavalasti kiihtymään, joten sain aina haeskellea Pavea takaisin tasaisempaan menoon. Tunnissa opettavaista oli taas kerran se, että hevosen pitää antaa laukata. Ei auta jäädä mummoilemaan, sillä tehtävistä tulee kummasti hankalampia niin. Paven laukka tuntui taas erilaiselta kuin viime aikoina ratsastamieni hevosten, joten saan opetella senkin kanssa sinuiksi. Pave on iso hevonen, joten sillä on iso laukka. Tämä pitäisi lyhyelläkin matematiikalla ymmärtää. No, seuraavalla kerralla saan luvan muistaa tämän ja yksinkertaisesti alkaa tottua siihen, että maisemat vaihtuvat taas vähän eri tahtiin.
