Pave on täällä

Paven ja heppatytön perjantai-illan keskustelut.
Kuvista kiitos Kaisalle!

Pieni taustatarina ennen tämän lauantain tuntiin siirtymistä. Perjantaina valmennuksen jälkeen jäimme notkumaan tallille, sillä odottelimme tallin uutta tulokasta. Viimein loputtoman pitkän odotuksen (noin tunti oikean maailman ajassa) jälkeen pihaan kaartoi hevosauto, ja sain napata sieltä talutettavaksi Babik-ruunan. Aiemmassa paikassa ruuna tunnettiin Tossuna, mutta se lempinimi ei tuntunut oikein sopivalta. Minun suussani Babikista tuli näppärästi Pave. Tämä 2004 syntynyt ruuna on käsitykseni mukaan koulupuolella helpon B:n tasoinen ja esteillä ainakin sen metrin. Aiemmassa paikassa se on toiminut tuntiratsuna ja onpa sillä muutamat kotiestekisatkin menty. Hassua tässä on se, että kun ennen joulua luin Paven myynti-ilmoituksen, ajattelin, että jopa siinä on hyvällä myyntipuheella varustettu hevonen. Samana iltana Tallinmäen tunnilla selvisi, että Pavesta jo on tehty kaupat. Jos Paven myyntipuhe pitää ruunan kotiuduttua paikkansa, Tallinmäelle on löydetty sangen mukava tuntiratsu.

Näin lauantaina pääsinkin sitten ratsastamaan Pavella ensimmäisen kerran. Lyöttäydyin mukaan viidenneksi ratsastajaksi koulutunnille. Pave oli vähän rauhaton karsinassa, kun kavereita ei näkynyt, joten maneesissa se tuntui huokaisevan helpotuksesta. Uusia kavereita kun oli useampi samassa paikassa. Taluttelin Pavea tovin, kunnes lopulta kiipesin selkään. Säkäkorkeudeltaan Pave lienee noin 165 senttiä, joten se tuntui sangen sopivalta. Tunnilla menimme pitkälti perusratsastuksen parissa.

Alkuverryttelyssä pyörittelin pääty-ympyröitä sekä tulin muiden mukana suoralla linjalla olleita kahta puomia. Pavella oli ihan asiallinen ravi, ja se jopa vähän innostui puomeista ravaten niille reippaammin. Muutoin Pavea sai hieman välillä herätellä, mutta hiljalleen se alkoi liikkua ihan mukavasti. Opettaja muistutti välillä rauhoittamaan ravia, joka oli huomaamatta mennyt hieman kiireiseksi. Sain hetkittäin houkuteltua Pavea rentoutumaan ja pyöristymään, jolloin ravistakin tuli pehmeämpää.

Seuraavaksi teimme käyntiväistöjä uraa myöten. Aloitimme vasemmassa kierroksessa. En tiedä, mikä kielimuuri välillämme oli, mutta Pave ei oikein ymmärtänyt, mitä halusin sen tekevän. En kuitenkaan mennyt paniikkiin, vaan yritin pala kerrallaan kertoa Pavelle toivovani siltä väistöaskelia. Pave mietiskeli, mutkitteli ja pysähtyikin, mutta välillä tarjosi aina oikeita väistöaskeleita, ja kehuin sitä kovasti. Oikea kierros oli takkuisempi. En tiedä, hätäilinkö sitten sitä enemmän, kun alla oli jo aiemman kierroksen vaikeudet. Pave tuntui kovasti pohtivan, mitä siltä pyysin, mutta ei loppujen lopuksi saanut avuistani riittävästi selvää. Pari askelta meni ehkä sinnepäin, kun opettajan ohjeen avulla tajusin tehdä väistön hyvin vaatimattomasti.

Laukkatehtävänä oli pohjustaa tuleva laukannosto tekemällä pari siirtymistä käynnin ja ravin välillä pääty-ympyrällä. Kun siirtyminen ravista käyntiin onnistui pehmeästi, sai nostaa laukan ja hurauttaa siinä pitkän sivun. Pave alkoi tässä vaiheessa ja etenkin ensimmäisen laukan jälkeen heräillä, joten sain vähän toppuutella sitä. Siirtymiset molempiin suuntiin olivat ensimmäiseksi kerraksi ihan kelvollisia, ainakaan mitään minulle uusia pulmia ei niissä ollut. Paikoin sain Paven siirtymään ensin lyhyempään raviin, josta oli näppärä siirtyä käyntiin. Laukannostot olisin saanut valmistella paremmin, mutta muutoin Pave laukkasi mukavasti. Sillä oli vähän virtaakin, joten annoin sen laukata isommin. Laukka tuntui pyörivän hyvin, ja siinä oli ihan hyvä istua mukana.

Loppuravissa pyörittelin vielä ympyröitä, ja Pave eteni aika mukavan tasaisesti. Loppukäynnit kävelytin maasta käsin ja taputtelin ratsun hyväksi. Ensimmäisen kerran perusteella Pave vaikutti mukavalta hevoselta. Osasin itsekin onneksi ottaa sen verran rennosti, etten ihan paineissa ratsastanut. Treenit jatkuvat tästä, ja ne näyttävät, miten me Paven kanssa alamme tulla juttuun.