Lauantaina vuorossa oli Tallinmäen puomitunti. Ratsukoita tunnilla oli viisi. Menin Pavella, joka teki ensimmäistä kertaa kahden tunnin päivän. Se meni tunnit putkeen ja aloitti ennen minua toisella kuskilla koulutunnilla.
Työskentelimme ensin tovin tekemällä siirtymisiä käynnin ja ravin sekä ravin ja laukan välillä. Pave oli tehnyt näitä jo aiemmalla tunnilla, joten tehtävä oli sille tuttu. Mitään uutta ei tässä meillä tullutkaan. Siirtymiset alaspäin olivat edelleen hankalampia, siirtymiset ylöspäin toimivat ihan ok. Laukassa Pave oli alusta asti maltillisempi eikä juuri kiirehtinyt turhia.
Seuraavaksi siirryimme laukkatehtävään, jonka aloitimme pyöräyttämällä ensimmäisen pääty-ympyrän, jolla oli kaksi puomia. Niiden väliin tuli tiestä ja laukasta riippuen kolme tai neljä askelta. Tulimme sitä muutaman kerran ja jatkoimme siitä toiselle pääty-ympyrällä, jolla oli puolestaan kaksi kavalettia. Niidenkin väli meni suunnilleen samoilla askelilla kuin puomien. Tehtävän vaikein osuus oli ehdottomasti puomiväli. En tiedä, olivatko puomit jotenkin vaikeammassa kulmassa toisiinsa nähden vai mikä niistä teki niin kinkkisiä, mutta rämmimme Paven kanssa niillä tolkuttomasti. Kolme askelta oli sinällään oikea valinta, mutta emme vain oikein saaneet tietä kuntoon. Milloin menimme sisäraunasta, milloin ulkoreunasta, milloin viurahdimme toisesta puomista kokonaan ohi. Hoh! Ulkoavuilla kääntäminen taisi unohtua enkä muutenkaan valaistunut tien suhteen, joten kovin hehkeää menomme ei puomeilla ollut. Pari etäisesti järkeää suoritusta sentään saimme. Kaikeksi onneksi toisen pääty-ympyrän kavaletit sujuivat paremmin. Niiden välin pääsi kolmella askeleella, kun sain tien kuntoon.
Puomit ja kavaletit oli aseteltu niin näppärästi, että niistä tuli lävistäjille kaksi suoraa linjaa, jotka saattoi tulla putkeen kahdeksikolla. Välit olivat noin 17 metriä. Aiemman tehtävän aikana Pave oli alkanut tuntua jo vähän väsyneeltä eikä se enää tähänkään tehtävään kovin vikkelästi lähtenyt. Tulimme linjoille aika mummolaukassa, mutta niin vain Pave jotenkin aina venähti pidempään laukkaan. Viisi askelta ei silloin väliin mahtunut, vaan Pave venytti sen neljällä tai sitten rämpi puomin jotenkin hankalasti. Näiden jälkeen muistin taas istua satulassa ja olla enemmän hereillä, jotta ehdin tarvittaessa tehdä pidätteitä. Saimme tultua välit vähän asiallisemmin, mutta vähän vaisusti ne menivät. Saatoimme pari kertaa napata puomilla tai kavaletilla toivotun laukan, mutta aika paljon niitä sai korjailla ravin kautta. No, emmepähän viilettäneet ihan päättömästi menemään. Jotain muutosta siis kuitenkin.
Loppukäynnit kävimme köpöttelemässä peltolenkin kautta. Pave sai olla vetohevosena ja meni ihan asiallisesti. Tunnin tehtävistä puomien vaikeus jäi kaivelemaan. Miten ne olivatkin niin hankalia? Jotenkin ratti ja tien hahmottaminen olivat vain niin pahasti hukassa, että meno oli sen mukaista. Vaan tiedänpähän, mihin kiinnittää seuraavalla kerralla enemmän huomiota.
