Keskiviikon Tallinmäen tunnilla oli koulua kuuden ratsukon voimin. Ratsunani oli Pave, kukapa muukaan. Tunnilla treenasimme avotaivutuksia sekä siirtymisiä askeleen sisällä.
Alkuverryttelyn ravissa menimme aika omatoimisesti. Pave oli saanut kulutettua ylimääräiset virtapiikit edellispäivän estetunnilla, joten tänään sen ei tarvinnut kiirehtiä. Ravasimme myös kahden puomin suoraa linjaa kohtuullisen tasaisesti ja tulimme sitä myös laukassa. Paven pieni väsymys näkyi siinä, ettei se innostunut liikaa edes laukkapuomeista. Puhdittomuus näkyi tosin siinä, ettei Pave juuri lähtenyt venyttämään, jos askel jäi puomilta kauemmas. Sen sijaan se joko pudotti raville tai sitten survoi vielä puolittaisen askeleen matkaan. Saimme kuitenkin esitettyä parit järkevämmät viiden askeleen välit.
Tunnin pääkuvio oli toiselle pitkälle sivulle tehty avotaivutus käynnissä. Lähdimme sille pyöräyttämällä alkuun voltin. Tarvittaessa pitkän sivun aikana sai pyöräyttää toisenkin voltin, mikäli sen tarvitsi avotaivutuksen avuksi. Avotaivutuksen vasemmalle eivät ottaneet oikein onnistuakseen. En taida enää edes osata tehdä niitä täsmällisesti. Olen jo aiemmin huomannut, etten aina saa asetettua ja taivutettua Pavea rahellisesti, mikä näkyi niin selvästi tällä tehtävällä. Joko sain Paven vähän asettumaan vasemmalle, mutta etuosa jäi paikoilleen. Jos taas sain etuosan matkaan, oli parin askeleen päästä koko hevonen mukana. Avut olivat siis hukassa. Muistuttelin itseäni myös korjaamaan istuntaani, jottei se enää sekoittanut soppaa entisestään. Muutamia sinnepäin menneitä askelia saimme, mutta rehellinen avotaivutus oli kaukana. Avotaivutukset oikealle olivat onneksi aavistuksen helpompia. Liekö se sitten meidän molempien vahvempi puoli tässä tehtävässä. Pitäisi käydä sellainen avotaivutusten alkeistunti pitkästä aikaa, jotta saisin kerrata avut kunnolla ja lakata sortumasta siihen, että pyrin tekemään liikkeen kokeilemalla mitä omituisempia apuja ja toivomalla parasta.
Lopputunnista teimme vielä siirtymisiä ravin sisällä. Kun sain istuntaani kuntoon ja pohkeet tuntumalle, lyhensi Pave aika kivasti. Pontevuutta toki olisi saanut olla, mutta muutoin parhaimpina hetkinä Pave jäi hienosti odottamaan lyhyessä askeleessa seuraavaa pyyntöä. Noina hetkinä olikin helppo vain antaa Paven venyttää askelta. Kovin suuria askeleen pidentämisiä emme tänään tehneet, vaan keskityin hakemaan lyhennystä ja siitä rennosti normaaliin raviin palaamista. Tehtävään mahtui kivoja hetkiä, joten tunti päättyi mukaviin fiiliksiin. Notkeutta tarvitsemme kyllä molemmat, joten jumppaa on luvassa jatkossakin. Siirtymisiä askeleen sisällä oli myös kiva harjoitella. Vieterimäisyydestä kun on apua myös esteillä, joten sen treenaamisesta on mukavasti hyötyä.
