Keskiviikkona ujuttauduin kolmanneksi ratsastajaksi Tallinmäen koulutunnille. Ratsunani oli Pave, ja tunnin aikana treenasimme pohkeenväistöjä sekä vastalaukkoja.
Pohkeenväistöt teimme lävistäjälle siten, että lähdimme sille väistössä, suoristimme välissä ja väistimme loppumatkan. En edelleenkään tuntenut väistöaskelia satulaan, joten en oikein tiennyt, väistikö Pave vai ei. Arvelin jotenkin, että ei, vaikka opettaja totesi oikeita askeleita tulleen. Niissä tosin oli vähän hakemista, ja Pave ei tuntunut aina tajuavan, mitä pyysin. Väistöjen välissä tehty suoristus antoi aina mukavan tauon, jossa miettiä, miten toisen väistöpätkän voisi tehdä paremmin. Lopulta otin raipalla tehdyt merkit avuksi, jotta pohkeeni meni paremmin väistättävänä apuna läpi. Tämä auttoi Pavea ymmärtämään, mitä tehtävällä haimme. Kovin sujuviksi väistöt eivät tulleet, joten niitä saa treenata vielä paljon.
Teimme väistöjen jälkeen lyhyesti käynnissä etuosakäännöksiä, jotta etenkin me Paven kanssa saimme harjoitella niitä. Etuosakäännökset oikealle menivät kohtuullisesti, mutta vasemmalle Pave ei hoksannut, mitä hain. Lopulta opettaja kävi vieressä apuna, ja siitä Pave sai vähän vihiä, mitä nyt oli tarkoitus tehdä. Tämän avulla oikea pohje meni lopulta paremmin läpi, ja sitä myöten Pavea sai vähän taivuteltua oikealle helpommin kuin yleensä.
Laukkatehtävänä olivat loivat kiemurat ja lopulta pariin otteeseen tultu kolmikaarinen kiemuraura. Teimme siis ensin vastalaukkoja sangen loivasti ja sitten ihan kunnolla. Loivat kiemurat pääsimme laukassa yhtä ravirikkoa lukuun ottamatta. Viilattavaa niissä oli se, että Pave tahtoi hieman kiihdyttää. Liekö yrittänyt siten pysyä tasapainossa vai mikä siinä oli. Tasaisuutta olisi saanut siis olla enemmän. Lisäksi olisin saanut ratsastaa kuvion tarkemmin enkä päästää Pavea hieman oikomaan joissain kohdissa. Kolmikaarisella kiemurauralla tuli myös yksi ravirikko, mutta muilla kerroilla saimme mentyä sen molemmissa laukoissa. Ensin Pave yritti tälläkin kuviolla kiihdyttää, mutta vasemmassa laukassa tahti pysyi rauhallisempana. Kenties se on Paven vahvempi laukka.
Tällainen tunti tällä kertaa. Osaapa pohkeenväistö välillä olla hankalaa. Aloin jo miettiä, onko Pavelle opetettu väistöt eri tavalla eikä se siksi ymmärtänyt minua sujuvasti. Vai mitä ihmettä siellä selässä värkkään? Siinäpä taas selvitettävää. Vastalaukkatehtävältä jäi onneksi hyvä mieli, vaikka toki siinäkin on harjoiteltavaa. Vaan milloinpa sitä tässä lajissa valmis olisi.
